– Vanhat koneet ja työtavat kiinnostavat, perustelivat Pohjois-Savosta Vieremältä asti saapuneet Erkki Kauppinen ja Eero Piippo tuloaan Rautajärvelle.
Kummallakin on omaakin taustaa maanviljelyksestä. Kauppisella on pientila, joka tuottaa hevoselle heinät, ja Piippo on aikoinaan ollut maanviljelijä ja tehnyt sittemmin monipuolista työuraa muun muassa ammattiseppänä. Kokemus tuo syvyyttä näyttelyn antiin.
Turengissa nykyisin asuva Mikko Klemetti sai verestää näyttelyssä lapsuusmuistojaan.
– Tuollaisen vanhan kuorma-auton kyytiin pääsin mukaan, kun kotiimme tehtiin aikoinaan tietä, Sotkamosta kotoisin oleva mies kertoi.
Ilman vanhoja koneita korjaavia ja entisöiviä harrastajia vastaavia kohtaamisia ei syntyisi.
– Nostan hattua niille, jotka jaksavat korjata koneita. Arvostan suuresti myös tällaisten tapahtumien järjestäjiä. He tekevät upeaa työtä vuodesta toiseen, Klemetti kiitteli.
Mies viihtyi tapahtumassa myös vanhojen autojen ansiosta. Hänellä itsellään on vuoden 1959 Opel Kapitän.
Jämsästä tulleet Leo Jokinen ja Jaakko Vataa ovat Vanhan Savotan vakiokävijöitä. Molemmat ovat eläkkeellä olevia maanviljelijöitä.
– Kaikki vanha kiinnostaa ja tällaisissa tapahtumissa on kiva käydä, kun joku vaan järjestää.
Miehet viihtyivät pitkään tutkimassa 100-vuotiasta Kullervoa.
– Muutenkin koneet ovat täällä vanhempia, kuin mitä meidän työuralla käytettiin.
Jokinen on tuonut näyttelyyn myös oman vanhan mopedinsa.
100-vuotias Kullervo keräsi katseita
Yksi Vanhan Savotan tämänvuotisista kohokohdista oli Kullervo – 100 vuotta sitten suunniteltu ensimmäinen suomalainen traktori.
Kullervoja valmistettiin Turussa muutaman vuoden ajan 1920-luvun taitteessa, kappalemäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Alun perin siitä oli tarkoitus tehdä vientituote Venäjän markkinoille, mutta ne olivat jo valmistuksen alkaessa tyrehtyneet vallankumouksen myötä.
Näyttelyyn tuotua yksilöä oli esittelemässä sen omistaja, vanhojen traktoreiden korjaamista harrastava Markku Lyhty.
Laukaassa asuvalla miehellä on hyvät lähtökohdat harrastukselleen, sillä hän teki työuransa suunnittelemalla voimansiirtoa Valmetilla ja Valtralla.
Lyhty löysi ensimmäiset osat Kullervoonsa vuonna 1985. Viisitoista vuotta myöhemmin hän sai siihen runsaasti lisäosia Pohjois-Karjalasta. Miehen korviin oli kantautunut tietoa, että vanha isäntä olisi haudannut koneensa peltoon.
– Ostin tarkoitusta varten metallinpaljastimen, joka sitten haistoi osat puolen metrin syvyydestä, Lyhty kertoi.
Osa näytteillä olleen Kullervon osista oli aikoinaan upotettu myös talon rappusten betonivaluun. Betonin jälkiä on edelleen havaittavissa. Paljon osia myös puuttuu edelleen.
– Vaihteistoon on tehtävä hammaspyöriä ja akseleita sekä kytkimeen osia. Paljon on vielä tehtävää.
Lyhdyllä on taito ja koneet tehdä osia itse, joten uusille peltoon haudatuille löydöksille ei välttämättä ole tarvetta.
– Jos on 100 vuotta sitten osattu tehdä, miksei osattaisi vieläkin, mies toteaa.
Kullervo ei ole ainoa Markku Lyhdyn korjaamista traktoreista. Hänellä on kokoelmissaan muutama muukin suomalainen yksilö, kuten Valmet Pikku-Jehu vuodelta 1950. Suurin osa koneista on tuontitavaraa. Pian hänelle on tulossa järjestyksessään kahdeskymmeneskuudes traktori.
– Säilytän näitä kotini, vanhan maalaistalon rakennuksissa, kuten navetassa, riihessä sekä pajassani. Osa kalustostani on säilössä Keski-Suomen Tieliikennemuseossa.
Kullervo on Lyhdyn traktoreista hänelle kaikkein tärkein, sillä se on kotimainen ja niitä on olemassa enää vain kolme yksilöä.
– Haaveenani on, että jonain päivänä tällä yksilöllä myös kynnetään peltoa.
Työnäytöksiä ja korviketta
Vanhat koneet nappaavat tapahtumassa helposti eniten huomiota kokonsa – ja osa myös äänensä perusteella. Tapahtumasta löytyy kuitenkin paljon muutakin mielenkiintoista.
Hevonen oli tärkeä työväline ennen moottoreiden aikakautta. Tämä korostuikin monissa työnäytöksissä, kuten paalien valmistamisessa käsityönä, hevosen luokin taivuttamisessa höyryn avulla sekä sepän taonnassa.
Luopioislainen Leo Ratinen paineli palkeita hiillokseen, jossa hänen kisällinään tapahtumassa toiminut Raimo Järvinen kuumensi hevosenkenkää. Tarkoituksena on takoa entisestä kengästä naulakko.
– Tuossa on kuumuutta liki 2500 astetta, Ratinen mainitsi.
Metallialan yrittäjänä 40 vuotta toiminut mies talkoilee vuosittain mukana Vanhassa Savotassa. Työpisteen vieressä on myös myynnissä hänen Tulikoira-yrityksessä takomiaan esineitä.
Työnäytösten lisäksi yleisöä viihdyttivät muusikot: Enso Kusetti sekä Eräjärven Tukkipoijaat. Kahvihampaan kolotukseen sai kokeilla aidon sotavuosien korvikkeen tehoa. Kahvitarjoilusta vastasivat Tuusulassa toimiva Lottamuseo ja Lottaperinneyhdistys ry.
Mittavan tapahtuman järjestäminen vaatii paljon talkootyötä ja -henkeä.
– Meillä on tässä mukana muutama kymmenen henkilöä, Vanhan Savotan pääjärjestäjä Jouko Vilkman kertoo.
Vuosittaisten tapahtumien suunnittelu ja valmistelu työllistävät Vilkmanin perheen kokopäiväisesti. Nyt vietetyn Vanhan Ajan Metsä- ja Maatalousnäyttelyn lisäksi he järjestävät syyskuussa Vanhan Ajan puintipäivän ja maaliskuussa Vanhan Ajan Metsäperinnepäivät. Kesäaikana he kiertävät myös muiden järjestämissä tapahtumissa.
– Tässä on työ, hupi ja harrastus kaikki samassa, Vilkman naurahtaa.
Häntä motivoi kiinnostus vanhoja perinteitä ja tapoja kohtaan.
– Arvostan menneitä sukupolvia ja heidän tekemäänsä kovaa työtä. Haluan omalta osaltani olla siirtämässä tietoa jälkipolville.
