Niin hyvää musiikkia, ettei voi tanssia

Sopu-orkesteri soitti sankarimuistomerkillä Hymnin, säv. Gothen.

Vehkajärven kylätaidetoimikunta tarjosi sellaisen musiikki-ilottelun, että Vehkajärven korvissa soi vielä pitkään. Vehkajärveläisjuurinen huilisti Katri Remell oli miehensä Matts Remellin kanssa saanut houkuteltua Kaartin soittokuntalaisista lomalta Sopu-orkesterina Vehkajärvelle konsertoimaan. Konsertin ensimmäinen osa Vehkajärven kirkossa tarjosi hienon kattauksen Mozartista Duke Ellingtoniin. Kokoonpanot vaihtelivat duosta kahdeksan hengen orkesteriin. J Vainion Yksinäinen saarnipuu soi niin komeasti, että yleisössä herkistyttiin kyyneliin. Kun pasunisti Jouko Auramon lauloi soolot Sibeliuksen Soi kunniaksi luojan – kappaleeseen, kylmät väreet menivät iholla.  Kirkkokonsertin päätteeksi Sopu-orkesteri kunnioitti Suomen ensimmäistä sankarivainajien muistomerkkiä Vehkajärven kirkkomaalla soittamalla Gothenin säveltämän Hymnin.

Pienen virkistystauon jälkeen orkesteri ja yli 80-henkinen yleisö siirtyivät nuorisoseurantalo Touhulaan.  Mukaan liittyi vielä pari lyömäsoittajaa ja kymmenhenkinen orkesteri otti Touhulan estradin haltuunsa. Anne-Maria Polso töräytti Pentti Liehun tekemällä tuohitorvella konsertin kevyemmän osan käyntiin. Kylätaidetoimikunta oli järjestänyt salin kauniiksi ja varannut jameihin tanssilattiankin. Yleisö ei kuitenkaan lämmennyt tanssimaan vaan istui hurmioituneena kuuntelemassa upeaa musiikkia. Klarinetisti Tommi Nurminen, joka orkesteria johti, yritti väkeä houkutella lattialle, mutta yleisöstä kaikui: ”On niin hyvää musiikkia, ettei voi tanssia!” Ex tempore orkesteri tauon aikana muutti toisen osuuden kappalelistaa ja hemmotteli kuulijoitaan hieman jazzahtavammalla musiikilla ja upeilla soolosuorituksilla.

Yleisössä ihmeteltiin jo soittajien kovaa kuntoa. Baritonitorven kanssa tänään kokoonpanossa ollut Matts Remell naurahti, että kunto kasvaa soittimia kantaessa paikasta toiseen. Matts Remell ja trumpetisti Antero Suvilaakso pohtivat, että toki kymmenhenkisessä orkesterissa joutuu tekemään vähän enemmän töitä kuin normaalisti koko Kaartin Soittokunnan nelikymmenpäisen porukan ollessa kasassa, jolloin samoja stemmoja on useampi soittaja jakamassa.

Kaartilaisten ammattitaito kuului koko konsertin ajan ja näki, että porukka nautti rennosti soittamisesta. He pystyivät helposti vaihtamaan kirkkokonsertin hartaammasta ja klassisemmasta tunnelmasta kevyempään tanssi- ja konserttimusiikkiin. Kokeneemmasta päästä Antero Suvilaaksolla on jo kaksikymmentäkolme vuotta täynnä kaartilaisena. Matts Remellkin on työt Kaartin Soittokunnassa aloittanut jo vuonna 2005. Kysyttäessä, onko koskaan tullut pohdittua alan vaihtoa, Antero Suvilaakso toteaa, että välillä tulee henkisiä taisteluja, jotka torvi voittaa aina!

Antero Suvilaakson soolo.

Anne-Maria Polso, Jouko Auramo, Andras Fodor ja Antero Suvilaakso.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?