Kirjavintti: Näytelmäkirjailija Sirkku Peltola kertoi hämäläisistä juuristaan ja töistään

Utelias sivullinen näkee parhaiten

Kirjailija-ohjaaja Sirkku Peltola on huomannut, että mitä juhlallisempia ja muodollisempia pyritään olemaan, sitä enemmän syntyy virheitä, jotka avaavat tien komiikalle. Marketta Vaismaalla ja yleisöllä riitti kysyttävää puoleksitoista tunniksi.

Näytelmäkirjailija, teatteriohjaaja Sirkku Peltola keräsi Kirjavintille toista sataa kuulijaa. Suomi 100 -juhlavuoden vuoksi Laitikkalan perinteinen Kirjateltta-tapahtuma oli siirretty Rönnvikin viinitilan vintille. Siellä Kangasalan Suoramalla syntynyt työläisperheen kasvatti valotti työtään ja teoksiaan. Marketta Vaismaa haastatteli ja yleisökin esitti omia kysymyksiään.

Peltola korosti perheyhteisön ja opiskeluaikojen merkitystä näytelmäkirjailijaksi kasvamisessa.

– Keskeistä on uteliaisuus ja sivullisuus. Tilanteessa kuin tilanteessa ei ole se päällimmäinen päsmäri vaan se, jolla on isot korvat. Viisilapsisen perheen nuorimpana sain kurkistaa aika kirjavaa sakkia, Peltola kuvaa.

Peltolan isä oli kirvesmies ja äiti kotirouva. Isä oli mennyt 1938 armeijaan, ja hän palasi rintamalta vasta Lapin sodan päätyttyä. Isän sotakokemukset vaikuttivat koko perheeseen, niin myös vuonna 1960 syntyneeseen Sirkkuun.

– Lapsuudessa heräsin joka yö, kun isä huusi painajaisiaan. Hänen sotakokemuksensa – joista ei puhuttu – herättivät uteliaisuuden historiaan, mikä oli arvokas asia, vaikka se ilmenikin näin raadollisessa muodossa.

Työläisperheessä ei varsinaisesti harrastettu kulttuuria, mutta molemmat vanhemmat lukivat kirjoja. Joka sunnuntai karjalainen äiti antautui kuitenkin kuunnelman vietäväksi.

– Kuunnelma oli pyhä tapahtuma syönnin ja tiskaamisen jälkeen. Se oli minulle tosi jännittävää, siinä oppi johonkin tarinan vaikuttavaan voimaan, mikä ei ollut muuten läsnä, Sirkku Peltola kertoo perheen rituaalista, jossa äidin itkun ja naurun seuraaminen oli osa ohjelmanumeroa.

Esimerkiksi hiipuvaan tanssilavakulttuuriin Peltola pääsi vielä kurkistamaan vanhempien siskosten kautta. Isoveli, näyttelijä Sulevi Peltola taas loi mahdollisuuden edes ajatella ammattitaiteilijan uraa.  Veljen näytelmiä käytiin katsomassa Pyynikillä ja KOM-teatterissa sen kultakaudella 1970-luvulla.

Teorian ja käytännön kirjoittajakoulu

Lukion jälkeen Peltola ryhtyi opiskelemaan yleistä kirjallisuutta Jyväskylään yliopistossa. Jyväskylässä hän osallistui puoliammattilaisena teatterin tekemiseen monipuolisesti niin näyttelijänä, lavastajana kuin ohjaajanakin. Lisäksi hän perusti oman teatteriryhmän ja opetti teki teatteritutkimusta. Teatteripiireistä tarttui mukaan myös aviomies muusikko-sanoittaja Heikki Salo. Varsinaisen näytelmäkirjoittamisen käynnisti gradun valmistuminen 1985.

– Koin ahaa-elämyksen. Otin kynän ja vihon ja menin rantaan puun alle kirjoittamaan. Näytelmän kirjoittamisessa on samoja aineksia kuin tieteellisessä kirjoittamisessakin. Se on aineiston hankkimista, tutkimista, tiedon kasaamista ja kirjoittamista, sisällön ja rakenteen pohtimista. Mielikuvitus tuottaa sen peruslihan, mutta muuten kyse on kokonaisuuden hallinnasta kirjallisesti, Peltola rinnastaa ja nostaa yliopisto-opintojen merkitystä.

Veivaten ja vatvoen, tai kohtaus kohtaukselta

Peltolalla on kaksi tapaa kirjoittaa näytelmiä. Ensimmäisessä hän sukeltaa suoraan tilanteeseen ja yhteen tai kahteen henkilöön, jotka lähtevät viemään tarinaa eteenpäin. Työ etenee ”veivaten ja vatvoen”. Peltola kuvaa tapaa intuitiiviseksi ja hauskaksikin tavaksi kirjoittaa.

– Tein yhtä näytelmää varten vuoden verran haastattelututkimusta Kangasalan Lepokodin viimeisestä asukkaasta. Rakennusta kunnostettiin, ja siinä kävikin niin että yksi remonttimies lähti viemään tarinaa, enkä voinut sille mitään. Lopulta Mummun saappaassa soi fox -näytelmään ei tullut mitään Lepokodista, Peltola naurahtaa menetelmän tuomia yllätyksiä.

Toinen tapa on järjestelmällisesti miettiä synopsis eli juonitiivistelmä, rakenne ja kohtausluettelo, jonka jälkeen vasta kehittyvät henkilöt. Näin ovat syntyneet esimerkiksi Patukkaooppera ja Suomen hevonen. Pitkään mielessä muhineen Tyttö ja varis -näytelmän Peltola kirjoitti lopulta poikkeuksellisesti ulos kolmessa viikossa.

– Ajatuksia, asioita ja henkilöitä kertyy eräänlaiseksi pyörteeksi, jotka lopulta velloutuvat omiksi itsekseen, Peltola kuvaa luomisprosesseja, joissa olennainen osa on epävarmuuden sietäminen.

Kirjoittajana Peltola on hyvin kurinalainen. Puolet vuodesta hän kirjoittaa ja loput ohjaa. Parhaillaan hän viimeistelee näytelmää Matti, kirjoittaa musikaalia Tytöt 1918 ja Pässi-näytelmää sekä työstää elokuvakäsikirjoitusta yhdessä ohjaaja Matti Ijäksen kanssa.

Kirjateltta muuttui Kirjavintiksi Suomi-100-juhlavuoden kunniaksi. Sirkku Peltola keräsi Rönnvikin viinitilalle yli 100 kuulijaa.

Hämäläisyys on myös tapa ajatella

Peltola on usein puhunut hämäläisistä juuristaan ja Hämeen murteen vaikutuksesta identiteettiin sekä teoksiinsa.

– Murre on samalla tapa ajatella. Se on rytmiä ja hämäläismurteille ominaista intonaatiota, joka voi kuulostaa vähättelevältä tai innottomalta, mutta vain hämäläinen tietää miten valtava tunnevoima siellä sisällä kasvaa, Peltola tapailee ja jatkaa,

– Puhumattomuus ei ehkä ole keskeistä, vaan se on kaiken sen ohipuhumisen, ystävällisyyden, ujouden itsevarmuuden ja häpeän – semmoinen pallukka, jonka voi kirjoittaa repliikiksi, Peltola sanailee.

Naurahduksien säestämänä kirjailija myöntää, että lukuisista määrittely-yrityksistä huolimatta teema on haaste, ja ajatuksen kiteyttäminen vaatii vielä työstämistä.

Identiteetti ei mene maakuntarajojen mukaan, vaikka poliitikot niin toivoisivat, kirjailija tuikkaa mukaan pientä yhteiskuntakritiikkiä.

Komiikka syntyy katsojan päässä

Vaismaan lisäksi yleisöä kiinnosti tragedian ja komedian suhde. Peltola kieltää kirjoittavansa hauskaa, mutta katsojan tulkinnassa voi syntyä komiikkaa.

– Tekijät saattavat joskus kalastella naurua ja tyrkyttää pelkästään koomista puolta, mutta se ei ole oikein tulkittu. Traagisiin asioihin sisältyy komiikkaa, enkä minä pelkää naurua, jos se syntyy vilpittömästä tulkinnasta. Nauruhan on hyvä asia, Peltola erittelee tekijöiden tuottamaa ja katsojien tekemästä tulkinnasta.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?