Poliisin puheilla

Mummon murinat

Tuli luetuksi Kukkian joululehteä vuodelta 1992. Siinä kertoi pitkän uran tehnyt poliisi alan hommista sodan jälkeisinä aikoina. Hän oli aluksi ollut Helsingissä viisi vuotta, ja sitten vuodesta 1950 Luopioisissa. Oli työ vähän erilaista silloin kuin nykyään. Siihen kuului muun muassa verojen ja sakkojen perintä. Valtion kustantamia autoja ei täällä aluksi ollut lainkaan. Joku oli hankkinut oman moottoripyörän tai auton. Matkakorvausta sai laskuttaa, jos meno-paluu oli yhteensä vähintään kolmekymmentä kilometriä. Kännyköitä ei ollut vielä keksitty. Kirjoituskone piti itse hankkia.

Silloin oli olemassa Luopioisten nimismiespiiri, johon kuului myös Kuhmalahti. Asukkaita alueella oli yli seitsemäntuhatta. Luopioisten puolellakin yli viisituhatta, aika paljon nykyistä enemmän siis. Paimennettavia poliiseilla riitti etenkin yleisötilaisuuksissa. Alueella oli yksitoista huvipaikkaa ja tanssilavoja kuusi tai seitsemän. Kun ei ollut ”Mustia Maijoja”, niin polkupyörä oli usein kulkuvälineenä. Häiriköille taisikin olla putka jokaisen juhlatalon tiloissa, Honkalan säilö on ainakin Kirkastusjuhlien tiimoilta jäänyt mieleen. Milläs se etäämmäs kuljetus olisi aina onnistunutkaan? Polkupyörän tarakallako?

Tuo konstaapeli kertoi, että alkuaikoina ei ollut paljon tietoa työvuoroista. Hälytysvalmiudessa yleensä oltiin kaiken aikaa, oli arki tai pyhä, päivä tai yö. Vaikka nykyisistä tehovehkeistä ei vielä mitään tiedetty, niin oli heillä kuitenkin virka-ase, käsiraudat, kumipatukka ja virkamerkki. Luopioisten kirkolla oli yksi poliisi, Rautajärvellä toinen,( joka toimi myös vanginkuljettajana) ja Kuhmalahden puolella omansa. Kun sitten 1.3.1959 Luopioinen siirtyi Pälkäneen nimismiespiiriin, kuvioihin tuli valtion poliisiauto ja kohta varsinainen virkahuoneistokin. Mitenkä nämä piirit nykyään ovat? Kangasaltako vai Tampereelta tänne takamaille apu hälytetään? On muuten jo Suomen poliisitoimella kaksisataavuotisjuhlatkin ajankohtaiset. Viranhaltijoita on nykyään seitsemisentuhatta.

Eipä ole tullut isommin olluksi jepareitten kanssa tekemisessä lainrikkomisen merkeissä, joten omia putkakokemuksiakaan ei ole. Poliisin suojissa tuli olluksi, kun neitosena asui toista vuotta yhden konstaapelin ok-talossa vuokralaisena. Myöhemmin kaupunkielämässä Vaasassa oli eräänä iltana kovaäänistä porukkaa tuttujen luona juhlimassa. Naapuri teki hälytyksen. Neljä poliisia rynni paikalle, vaan saimme anopin kanssa anelluksi, että voimme hollata nämä kurittomat poikamme häiriköimästä kotiin. Kiltit virkavallan edustajat suostuivat tuumaan.

Sitten oltiin Tampereella, jonka poliisilaitos on muuten perustettu vuonna 1891. Tuossa suurkaupungissa kokemus poliiseista rajoittui yhden työtoverin puolisoon. Mies oli joskus virkapuvussakin, kun kohdattiin. Tuli muutto Luopioisiin. Pikkukylässä oltiin kaikki tuttuja keskenään, tavattiin poliisitkin naapureina ja ihmisinä, ei virantoimituksessa olevina pelottavina pamppu-ja pyssymiehinä. Helsinkiläisiäkin järjestyksenvalvojia on täällä tullut kesäasukkaina tutuksi.( Myös Sydän-Hämeen Lehden kautta.) Eräs komissaari kuului kirkonkylämme maisemaan toistakymmentä vuotta. Tuli käydyksi häntä haastattelemassa Helsingissä Pieni Roobertinkadun poliisiasemalla. Iso työhuone miehellä oli ja ilmeisesti korkea virka-asema, mutta ei häntäkään pelätä tarvinnut.

Mymmeli

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>