Riskibisneksiä

Kävimme lauantaina 29.7. kello 19 alkaneessa näytännössä katsomassa Sappeessa Räminää ja räystäskouruja. Ostimme neljä lippua netistä kolmisen viikkoa ennen. Kone ilmoitti tuolloin vapaaksi jääneen kuusi pilettiä. Arvelin järjestäjien hätähuudon kantaneen hedelmää ja ihmisten heränneen lopultakin lähtemään upean paikan katettuun katsomoon.

Katsellessamme Huipun lipunmyyntipisteen jonoa juuri ennen esitystä ymmärsin markkinamiesten käyttäneen vanhaa kikkaa, missä hölmölle ostajalle myydään onnistuneesti muka viimeiset pääsyliput. Hyvä, kun ennätit viimetipassa varata. Käsitykseni vahvistui edelleen silmätessäni penkkirivejä ympärillämme. Keskilaiva näytti kohtalaisen täydeltä, mutta reunakatsomoissa väkeä istui harvakseltaan. Toinen puolikas porukkaa olisi mahtunut mainiosti mukaan.

 

Sääennustetta aloin tarkastella joka päivä noin viikkoa aikaisemmin. Yhden jälkeläisemme appivanhemmat olivat sovitusti tulossa Kotkasta kylään mökillemme. Tilanne näytti vielä muutama päivä ennen teatteriesitystä todella lohduttomalta. Kello 19 sataisi Sappeessa vettä oikein urakalla. Mitä lähemmäksi viikonloppu tuli, sitä todennäköisemmältä alkoi näyttää rankan sadealueen kulku Luopioista itäisempää reittiä myöten.

Lauantaista kehkeytyi lopulta puolimukava kesäpäivä ja mittari kiipesi parhaimmillaan yli kahdenkymmenen asteen. Mutta startatessamme korealaista kulkupeliäni mökin pihalta, tuli taivaalta sadetunnistimen mieliksi tavaraa viuhdottavaksi pois tuulilasista.

Vuoren päällä jo paistoi aurinko niin, että sain ottaa hupparin ensimmäisellä puoliajalla pois. Esiintyjiltä kastuivat ainoastaan pyllyt märillä lavoilla istahtamisesta.

Hauska näytelmä, vaikka eihän näistä kesäteatterijutuista juuri sanomaa löydy. Ei tarvitsekaan. Kevyttä odotetaan ja sitä saadaan. Hyvät laulutaitoiset näyttelijät ja erinomainen bändi. Mukava fiilis jäi niin katsojille kuin ilmeisesti esiintyjillekin. Kuulin eräältä kollegaltani, että hänen käydessään taannoin iäkkäiden vanhempiensa kanssa esitystä seurasi arviolta noin 40 henkilöä.

 

Ulkosalla järjestettävät maksulliset kesätapahtumat Suomessa saattavat pahimmillaan viedä puuhaihmisiltä jopa omistusasunnon. Näyttelijäohjaaja Lotta Ansakorpi avautui jonkin aikaa sitten iltapäivälehdille asiasta. Kolea ja sadekuurojen ryydittämä alkukesä varmisti katettujenkin katsomoiden yleisökadon. Sosiaalisessa mediassa käynnistyneet jonkunmoiset tukikampanjat saattoivat hiukan tilannetta avittaa.

Sääliksi käy. Vaikka itse sattuisi säilymään Sappeen leijan alla keskipenkeillä suhteellisen kuivana, joutuvat näyttelijät suurimman osan ajasta touhuamaan taivasalla. Tulee hyvilläkin vehkeillä ongelmia äänentoistossa. Melkoista taiteenpaloa pitää löytyä, jotta kykenee vetämään motivoituneesti kesän lapsi mä oon.

Asiaa tuntemattomana en tiedä, kuka ja millä riskillä hoitaa esimerkiksi Sappeen kesäteatterin väliaikatarjoilut. Jotakin ennättää asialle ennen puoliaikaa tehdä, kun näkee, miten paljon kuhunkin esitykseen lopulta väkeä tulee.

Hinnat näkyivät virvokkeissa kirjatun kohdalleen. Jotenkin jäi semmoinen vaikutelma, että valmiiksi voideltuja karjalanpiirakoita ja mikrossa virkistettyjä pullia sai mieskaksikko kantaa aikamoisen kasan teltasta jonnekin. Mitä isompi tapahtuma, sitä enemmän oheismeininkiä ja sitä suuremmat riskit.

 

Kauaksi ei tarvitse vuorelta laskeutua, kun tarjoutuu esimerkki valtakunnallisesti suurista Aitoon Kirkastusjuhlista. Niitä tehdään, kuten tiedetään, vuoden vilkkaimpana tapahtumaviikonloppuna.

Suomessa väki lomailee ja käy ahkerasti tapahtumissa. Toistaiseksi tuttu konsepti näkyy toimivan. Soittoa kuuluu lauantaina, sunnuntaina ja maanantaina.

Lähes kaikki työt urakoidaan todella ison porukan talkoilla. Nimiä ei pitäisi mainita, mutta ilman senaattori Erkki Hyökiä hommasta saattaisi tulla vielä paljon nykyistä haastavampaa. Nytkin pärjättiin ymmärtääkseni taloudellisesti tyydyttävästi ilman tappioita.

Kirkkareiden jälkeen ilmaantui neuvojia, jotka tietävät, miten näitä pitäisi voitollisesti hoitaa. Toivottavasti he ilmoittautuvat Erkille hyvissä ajoin ennen kuin uusien juhlien suunnittelu todenteolla alkaa.

 

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Kerään parhaillaan samoihin kansiin Helsingin poliisilaitoksessa koko uransa tehneiden, nyt eläköityneiden tarinoita. Ensimmäiset aloittivat talossamme 1945. Loppusuoraa menen siinä hommassa ja uusia kertomuksia ei enää mahdu mukaan.

Ylikomisario Risto Metsäniitty muistelee: ”Muista yleisötapahtumista tuolta ajalta tulee erityisesti mieleeni Rolling Stonesin konsertti syksyllä 1970 Olympiastadionilla. Konserttiin tuli yleisöä vain 5000 henkilöä, syynä lippujen korkea hinta. Tilanne johti tästä syystä mielenosoitukseen ja uhkaukseen murtautua sisälle konserttiin maksamatta…”

Aitojen yli sitten yritettiinkin ilmaiseksi ja poliisi sai painia tavallisten kansalaisten kanssa. Huvinsa kullakin.

 

 

 

Sappeen kesäteatteri vastaa

Teemme puhelimen kautta varatut varaukset itse, ja muuten ne menevät joko Sappeen verkkokaupan tai lippupisteen kautta. Siellä ei kyllä ole ollut valitettavasti yhtäkään esitystä loppuunmyytynä tänä kesänä. Ei varattuna, ei markkinointikikkana, eikä muutenkaan. Joko kyse on myyntijärjestelmän ongelmasta tai sitten jostain muusta viasta.

Ryhmiä toki oli tuosta sadepäivästä peruttu, mutta ei ne ole olleet satoja lippuja kerralla, vaan maksimissaan 50–80 katsojan ryhmiä. Lämsän kirjoitus oli minulle nyt ihan uutta infoa ja hyvä sinänsä kuulla, että näinkin voi käydä.

Ja mitä iltapäivälehtiin tulee, niin joku minulle tuntematon oli vuotanut ahdingostani julkisuuteen. Se sai huomiota valtakunnallisesti, mutta eipä se juuri tuonut katsojia teatteriin.

 

Lotta Ansakorpi

 

P.s. Pullat ovat vastapaistettuja, ei mikrossa lämmitettyjä. Mutta kiva, kun viihdyit ja tervetuloa uudelleen!

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?