Miksei pörrää?

Mesipistiäisiin kuuluva maamehiläinen pölyttää tässä jasmikkeen kukkaa Aitoossa.

Pihasurri on yleinen kukkakärpänen, joka viihtyy kukissa. Tässä se tekee työtään saunakukassa.

Erilaisia kimalaisia on kymmeniä lajeja. Kivikkokimalainen seittitakiaisen kukassa siitepölyvasut täynnä.

Viime viikolla useasti puheet kääntyivät kasvien ohella hyönteisiin ja ihmettelyyn siitä, miksi niitä on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen vähän. Vai onko? Varmaan vaihtelua on eri puolilla maata, mutta jos ajatellaan Sydän-Hämettä, niin pörisijöitä on ollut kuluvan kesän aikana vähemmän kuin tavallisesti. Meillä kuistin laudoituksen välissä on normaalisti ainakin yksi ampiaispesä, nyt ei yhtään. Huhajatarhuri kertoi lingonneensa kennoista hunajan ja jättäneensä kennot sen jälkeen pihaan hyönteisiä varten. Ei ainuttakaan ampiaista syömässä, ainoastaan hänen omia mehiläisiään.

Itse innostuin viime kesänä valokuvaamaan kukkakärpäsiä ja muita kukissa liikkuvia hyönteisiä. Tänä kesänä kukat ovat olleet lähes tyhjiä. Kirvarit, surrit, kimalaiset ja kuoriaiset ovat loistaneet poissaolollaan. Samalla myös sellaiset epämiellyttävämmät otukset kuin hyttyset, paarmat, kärpäset ja mäkärätkin ovat olleet vähissä. Nopeasti ajateltuna, mikäs sen mukavampaa, kun ei tarvitse hätistellä niitä pois. Näin syksyllä marja-aikaan hirvikärpästen parvet ovat niitä inhottavimpia vieraita metsässä. Nyt ei näitäkään kiusankappaleita ole vielä näkynyt eikä kuulunut.

Kysymys kuului, miksei? Vuodet ovat tietenkin erilaisia, mutta joskus se ei riitä selitykseksi. En ole kovin tarkkaan perillä hyönteisten kannanvaihteluista, mutta vastaavasta ilmiöstä on saanut lukea jo pidempään muualta maailmasta. Amerikassa tarhamehiläisten kato on ollut tiedossa jo kauan. Viimeisin Tiede-lehti (8/2017) käsittelee asiaa laajassa artikkelissaan. Siinä kerrotaan, että ilmiöstä on Suomessa tutkittua tietoa kovin vähän. Juuri ilmestynyt maailmanlaajuinen tutkimus sen sijaan paljastaa, että jopa 40 % mesipistiäisistä eli juuri kasvien pölyttäjistä saattaa olla vaarassa kuolla sukupuuttoon. Syiksi kirjataan samassa tutkimuksessa maankäytön muutokset, tehomaatalous, torjunta-aineet, ympäristön saastuminen, vieraslajit, taudit ja ilmastonmuutos. Tuttuja syitä.

Miksi se sitten on vaarallista? Tutkimuskin kertoo, että kyseessä ovat kasveja pölyttävät hyönteiset. Viljat ovat tuulipölytteisiä, joten tämä ei koske niitä, mutta hyönteispölytteisten kasvien osalta asia on toinen. Meidän ruoansaantimme pohjaa tähän. Samassa lehden artikkelissa on kuva, jossa kiinalainen nainen pölyttää päärynäpuuta käsin. Sama asia on kerrottu myös ajatuksia herättävässä kirjassa Mehiläisten historia (Maja Lunde, Tammi 2016). Tämä kirja kannattaa lukea. Pölyttävät hyönteiset ovat meille elinehto ja jo niiden väheneminen pienentää niistä riippuvien kasvien satoja. Tarhamehiläispesä rypsipellon laidalla lisää satoa tuntuvasti, mutta se on vain pieni osa villien mesipistiäisten tekemästä työstä. Rypsin kokonaisato on pienentynyt Suomessa tasaisesti jo 25 vuoden ajan. Tästä tulisi olla huolissaan. Yhä useampi villi pölyttäjä päätyy uhanalaiskirjaan, tällä hetkellä jo yli 20 % niistä on uhanalaisia (2010).

Kysymys on siis tärkeä ja riittävän vastauksen antaminen veisi runsaasti tilaa. Kannattaa lueskella yllä mainitut artikkelit ja kirja, niin pääsee hieman käsitykseen siitä, mihin suuntaan ollaan valitettavasti menossa. Vaikka yhden ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, niin myös omalla toiminnalla voi olla edistämässä pörriäisten pelastumista tai katoa.

Tuomo Kuitunen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?