Vastarannan kiiski

Pälkäneellä, Pälkäneen lukiossa ja meissä nuorissa on paljon hyvää. Pälkäne on viihtyisä paikka, samoin Pälkäneen lukio. Me nuoret taas olemme luovia ja tulemme hyvin toimeen keskenämme, mutta meidän ongelmamme on se, että kun pitäisi tehdä jotain työtä, tai ylipäänsä jotain sellaista, mikä ei ehkä kiinnosta, ei tuloksia synny.

Työnteon kulttuuria ei ole. Nuoret eivät halua tai jaksa tehdä töitä. Voisi tietenkin puolustella, etteivät kaikki ole laiskoja tai että kyllä jotkut tekevät ahkerasti töitä. Siinäpä se ongelma on.

On harvinaista, että nuori tekee hommia kunnolla. Yleistä sen sijaan on se, että opiskelija on 80 prosenttia tunnista puhelimella tai keskustelee kaverin kanssa ja kyselee ennen koetta, mitä kokeeseen tulee. Töitä ei jakseta tehdä tunnilla. Mielestäni tämän pitäisi olla toisinpäin: pitäisi olla mieluummin sääntö kuin poikkeus, että opiskelija tekee jotain niinkin yksinkertaista kuin kuuntelee tunnilla. Haluatteko te vanhemmat sukupolvet nähdä tulevaisuuden sellaisena, että töitä tehdään, jos viitsitään tai jos ne kiinnostavat? Haluammeko me nuoret olla sellaisia, että jätämme työt viime tippaan tai jätämme ne tekemättä kokonaan?

Onko Pälkäneen lukion taso laskenut? Minä en sitä tiedä, mutta en usko, että se on ainakaan nousussa, jos sama meno jatkuu. Siihen voi kuitenkin vielä vaikuttaa. Muutoksen pitäisi tulla meistä nuorista, jotka opiskelemme Pälkäneen lukiossa. Meidän pitäisi olla halukkaita ja valmiita yrittämään kovemmin. Muutos ei tietenkään ole välttämätön. Opiskelijat voivat myös jatkaa näin, ja te vanhemmat sukupolvet voitte vain toivoa parasta, että me otamme jossain vaiheessa itseämme niskasta kiinni ja teemme hommat kunnolla ja ennen kaikkea ajallaan.

Aikataulut tuntuvat olevan todella iso ongelma, ainakin sen perusteella, mitä itse olen kokenut. Jos luokalle annetaan esimerkiksi essee kotiin kirjoitettavaksi ja jos joku kysyy palautusta edeltävänä päivänä, onko esseetä kirjoitettu, todennäköisin vastaus suurimmalla osalla on, etteivät he ole muistaneet koko tehtävää. Valitettavasti tämä ilmapiiri tarttuu. Kun olen kotona aloittamassa esseen tekoa, mietin, jaksaako sitä nyt sitten tänään tehdä, koska kukaan muukaan ei ole tehnyt.

Me nuoret tarvitsemme potkun persuksiin. Se potentiaali, mitä meissä on, täytyy kaivaa esiin, mutta millä keinoilla?

 

Antti Hintikka

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?