Uutta ja vanhaa

Sunnuntaina vierailin parissakin puutarhassa. Molemmissa törmäsin samoihin koristekasveihin, toisessa niitä oli enemmän ja istutettuina penkkeihin, toisessa hoidettuina luonnontilaisessa ympäristössä. Siinä sitä sitten turistiin kukkien vieressä, ihmeteltiin, kauhisteltiin, elettiin kasvien historiaa. Mistä tulleet, miten viihtyneet, miten niitä käytettiin, ovatko haitallisia vai hyödyllisiä, mitä niille pitäisi tehdä? Siinäpä kysymys poikineen.

Suopayrtin juuri on ollut ennen saippuan raaka-aine ja kasvia viljeltiin puutarhassa sen vuoksi.

Koko juttu lähti liikkeelle parista sähköpostista. Toisessa kyseltiin kuvassa olevien punakukkaisten lumpeiden perään ja toisessa yksinkertaisesti, mikähän tämä salaperäinen kasvi oikein on.

Lumpeista oli juttua pari viikkoa sitten, kun niitettiin järvenlahtia. Niinpä tämä punakukkainen kiinnostikin tuoreeltaan. Kun löytäjän kanssa oli hetki kukkia katseltu, tulimme siihen päätökseen, että kasvuston täytyi olla istutettu. Puutarhakaupoissahan myydään myös erikoisen värisiä lumpeita koristeeksi piha-altaisiin. Talon edellinen asukas oli istuttanut sen rantaveteen. Kukat ovat todella kauniit, vaikka itse pidänkin enemmän valkokukkaisesta muodosta. Kasvusto oli rajautunut selvästi kivien lomaan rantaveteen eikä asukkaan mukaan ollut siitä laajentunut. Meillähän Suomessa kasvaa hyvin harvinaisena myös lumpeen punakukkaista muotoa. Kaikki tällaiset kasvustot ovat rauhoitettuja eikä niistä kerrota julkisesti, ihmisillä kun on valitettava tapa kaivaa kaikki erikoisuudet ylös ja istuttaa omaan puutarhaansa. Tälle paikalle oli siis saatu uustulokas, joskin se tulkittiin tuoduksi.

Kaikki punakukkaiset luonnonlumpeet ovat rauhoitettuja. Tämä kasvusto todettiin istutetuksi. Kuva on kysyjän ottama.

Samanlainen tarina on toiselta lahdelta, johon minut kutsuttiin pari vuotta sitten katsomaan keltamajavankaalia. Tämä Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva koristekasvi leviää helposti ympäristöön ja on muodostunut melkoiseksi riesaksi Keski-Euroopassa. Meillä sitä on luontoon levinneenä vain Uudellamaalla muutaman joen varressa, onneksi. Kasvin vierellä käytiin periaatteellinen keskustelu. Ei varmaankaan kukaan halua tuosta kasvista uutta lupiinia maahamme.

Nämä kasvit ovat uutta tulemaa, mutta puutarhoissa keskusteltiin myös vanhoista tulokkaista. Toisessa sähköpostissa kysytty kasvi on suopayrtti. Tämä valko- tai vaaleanpunakukkainen kohokkikasvi kulkeutui maahamme kauppatavarana jo muinoin. Luontaisesti se kasvaa lähes koko Euroopassa pohjoisia osia lukuun ottamatta. Nimensä mukaan kasvia käytettiin saippuan valmistukseen. Kasvin juuren saponiinit kuohuvat veteen joutuessaan saippuan tapaan. Niiden avulla pestiin varsinkin silkki- ja villavaatteita, jotka eivät kestäneet saippuan käyttöä. Myös emulgointiaineena sitä käytettiin ja käytetään edelleen. Kotitalouksissa kasvia pidettiin paitsi koristeena myös lääke- ja hyötykasvina. Sen tiedettiin auttavan yskään ja mahavaivoihin. Saponiinit ovat lievästi myrkyllisiä niin kuin monet muutkin luonnonlääkkeet. Nykyään tuo kaunis ja arvostettu kasvi on puutarhoissa monesti vain jäänne menneestä, joka nyhdetään helposti pois. Tätä vanhaa perennaa tulisi kohdella kunnioittavasti.

Näin maamme on saanut uusia kasveja, hyödyn ja haitan kautta. Me haluamme erikoista, me haluamme näyttävää ja uutta. Aina se ei ole suotavaa ja kun uutta kokeilee, on huolehdittava, ettei siitä tulekin vaikeasti hävitettävää uustulokasta. Itselleni niin on käynyt kauniin pilvikirsikan kohdalla. Mokoma tekee kymmeniä juurivesoja kesässä ja jokainen on kitkettävä pois tai kohta asuu viidakossa.

Tuomo Kuitunen

Keltamajavankaali on helposti luontoon villiytyvä amerikkalaistulokas. Eipä päästetä sitä villiintymään.

Yksi kommentti

  1. Raparperi

    Kiitos Tuomolle näistä kirjoituksista, aina mielenkiintoista luettavaa.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>