Kuulovaikeuksia

Mummon murinat

Kun vanha henkilö katselee jotakin nykyajan kotimaista näytelmää tai filmiä televisiosta, niin aika usein manaa sitä, että ei saa puheesta selvää. On siis vaikea pysyä juonessa mukana. Eihän se voi vielä olla ihan niin, että oma kuulo olisi täysin kehno, koska kanssakäyminen täällä taajamassa sujuu suunnilleen ilman ongelmia.

Epäilee toki omaa järkeäänkin. Jos onkin ajatuksen hitaus ja ymmärryksen vähäisyys tässä se vika. Jospa se puheen epäselvyys on vain mummon kuvittelua. Mutta toisaalta, kun uutiset ja asiaohjelmat vanhakin kuulee ja jopa tajuaa ihan kohtuullisesti, niin voisiko sitä laatuvajetta todella olla siellä lähtöpäässä: puhetekniikassa ja äänityksessä.

Kun katselee jotakin englantilaista sarjaa, niin mitään vaikeuksia ei ole, pysyy juonessa mukana vanha höppänäkin. Kun on se tekstitys. Olisi varmaan suuri apu, jos näissä kotimaisissakin jutuissa saisi lukemalla seurata, missä mennään.

Voi olla, että nykyisen huippukehitetyn äänitekniikan aikana ei tarvitse enää opettaa kuuluvaa ja selkeää puhumista. Ennen se oli kaikille esiintymään joutuville pakollinen kyky. Erityisesti homma oli hoiduttava, jos mies oli pappi. Kaipa tuota taitoa harjoiteltiin teologisessa tiedekunnassa, koska saarnamiehen sana kantautui tuhatpäisen kirkkokansan korviin suuren salin etäisimpäänkin nurkkaan.

Näyttää siltä, että puhetaito on papeilla edelleen hyvä. Ei ainakaan ole omalle kohdalle sattunut kuulovaikeuksia kirkossa. Vaikka ammattikunta on paljon naisistunut, niin ei sanan voimassa ja selkeydessä taida olla isommin valittamista. Mikrofonin käyttö lienee hyvin hallinnassa.

Teatterikoulutuksessakin puhetekniikka oli muinaisina aikoina varmaan tärkeä oppiaine. Milläs olisi yleisö pysynyt juonessa mukana suuren katsomon parvekkeen takaosassakin, jollei näyttelijällä olisi ollut kuuluva ja selkeä ääni? Mahtaako tuon sortin koulutus nykyään enää ollakaan niin tärkeää? Ettei vain Turkan rehtorikautena olisi alettu vähentää puhutun sanan tärkeyttä, kun tunteitten ilmaisu sai muita muotoja: läähätystä, kuolausta ja muuta sellaista eläväistä.

Joskus täällä pienessä kylässä ja pienessä esityspaikassakin on kuulemisvaikeuksia. Vai sattuuko ongelmia vain vanhan ihmisen kohdalle? Oltiin erään ikätoverin kanssa Luopioisissa Mikkolan Navetalla, jossa oli tosi mielenkiintoisia esitelmiä kansalaistieteestä ja yliopistollisesta tutkimuksesta. Kun melkein kaikki esiintyjät vielä olivat tuttuja, niin olisi halunnut kuulla joka sanan. No me vanhat emme yleensä arvaa mennä aivan katsomon etuosaan, kun ei koskaan tiedä, voiko ilman ongelmia istua paikallaan pitkiä aikoja. Ehkä siksi meillä oli jonkin verran vaikeuksia kuulla joka lause loppuun. Piti pinnistellä ja ponnistella saadakseen selvää, niinpä alkoi ihan päätä särkeä ja oli lähdettävä pois jo parin tunnin päästä. Pitäisiköhän tuon esitystilan akustiikkaa tarkistaa? Se katsomo kun on niin pieni, että luulisi tavallisen puheen kuuluvan takapenkeissäkin istujain korvaan. Onneksi sai lisää selvyyttä asioihin Sydän-Hämeen Lehdestä, joka oli lähettänyt paikalle hyväkuuloisen toimittajansa.

Mymmeli

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>