Mummon murinat

Neitejä, rouvia ja puhuttelutapoja

Hiljattain oli Helsingin Sanomissa juttua siitä, että nykyisin avioliitot ovat yleensä aika kestäviä. Tosin todettiin yhdeksi syyksi se, että yhteiseloa harjoitellaan jopa vuosikausia avoliiton avulla. Ennen hääpäivää on ehditty ratkoa monia riitoja kotitöitten jakamisesta, rahan riittämisestä ja muista yhteiselon kompastuskivistä. Usein on jo kinattu siitäkin, kumpi vaihtaa kakkavaipan, koska lapsiakin saadaan usein ennen vihille menoa.  Ei harvinaista ole sekään, että yhteistä arkea on opeteltu useammankin kumppanin kanssa.

Kun me oltiin nuoria, niin ei sen ajan seurustelutyylillä paljon ehditty hioutua yhteen, ennen kuin jo häitä juhlittiin. Aika usein oli perheenlisäystä jo tulossa, kun pappi sanoi aamenensa. Ehkäisy kun oli noilla vuosikymmenillä vielä lapsenkengissään.

Tyttölapsi oli neiti, kunnes vihkimisen seurauksena muuttui rouvaksi. Jos hän muuten asui yhdessä jonkun miehen kanssa, niin siviilisääty ei muuttunut, ja paheksuntaahan se herätti. Paria moitittiin synnissä elämisestä. Susipareistakin puhuttiin. Vanhoina vuosikymmeninä harva nainen arvasi moiseen liittoon ryhtyä, siis ainakaan hedelmällisessä iässä.

Ehkä eläkeikäisten rakastavaisten toilauksia ei niin helposti paheksuttu entisinä tiukan moraalin aikoinakaan. Jos naisleski nautti miesvainajastaan hyvää eläkettä, niin mitäpä siitä, jos hän vihkimättä oli rakkaussuhteessa. Jos vihille olisi menty, niin olisi kai menettänyt ison osan tuloistaan? Syntihän sekin olisi oikeastaan ollut.

Ruotsissa avoliitot olivat tavallisia jo paljon ennen kuin meillä. Puhuteltiinkohan avovaimoja neideiksi vai rouviksi? Vaan taisipa siellä sinuttelu ja etunimellä puhuttelu olla tapana jo paljon ennen kuin meillä.

Aamulehden torstaisessa Moro-liitteessä kerrotaan sivun verran tiedoksi, että tämä ja tämä ovat saaneet perillisen tai joskus kaksikin. Näinä avoliittojen aikoina isällä ja äidillä näyttää usein olevan eri sukunimi.  Se olisi muinoin ollut selvä merkki siitä, että avioliittoa ei ollut solmittu. Vaan nykyään ei tuota niin varmasti tiedä. Moni nainen haluaa pitää tyttönimensä vihkimisen jälkeenkin. Esimerkkiä on näytetty valtakunnan huipputasolla. Ei ole asunut presidentin kämpässä Tarja Arajärvi tai Jenni Niinistö?

Kun meidän ikäkauden naiset olivat töissä, niin esiteltiin itsensä esimerkiksi puhelimessa: ”Neiti Tuikkunen  Aitoon Alkosta”  tai ”Rouva Satanen Padankosken pankista”. Miten se menisi nykyaikana? Jos naishenkilö olisi avoliitossa, niin esittelisikö hän itsensä neidiksi vai rouvaksi?  No toisaalta, nykyään tuo tuskin olisikaan mikään ongelma.  Ehkä soittaja sanoisikin luontevasti, että Tuula Tuikkunen Aitoon Alkosta tai Saara Satanen Padankosken pankista.

Ennen työpaikalla esimiehet puhuttelivat alaisiaan sangen virallisesti.” Rouva Virtanen, voisitteko tehdä tämän homman?”  Mummo muistaa hämärästi, että vielä tuossa 1970-luvun taitteessa miespuolisen pomon kanssa ei sinunkauppoja aina tehty. Joskus asia sitten lopulta hoitui esimerkiksi firman pikkujoulussa glögitarjoilun ansiosta.

MYMMELI

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>