Asumisen ilta: Tonttien ja asuntojen kohtuullinen hinta, helppo saatavuus ja pieni koko voisivat houkutella Pälkäneelle uutta väkeä

Asukkaita saa terveellä järjellä ja yhteistyöllä

Asumisen asiantuntijat kohtasivat Nuijalla. Taustalla Jaana Koivisto-Virtanen kunnan esittelypisteellä, oikealla ViherKostialan suunnittelija Salla Paakkunainen.

Asumisen ilta Nuijantalossa viime viikolla tarjosi mahdollisuuden tutustua paikalliseen tontti- ja asuntotarjontaan, rahoitusmahdollisuuksiin ja rakentamisen vaihtoehtoihin. Esittelypuheenvuorojen ohella kävijät pääsivät tutustumaan erilaisten asumisen ammattilaisten näyttelypisteisiin ja tutkimaan esimerkiksi Pälkäneen kunnan tonttitarjontaa paikan päällä.

Asumisen illan järjestivät Kangasalan seudun Osuuspankki  ja Pälkäneen kunta yhdessä. Osuuspankin puolesta puhui toimitusjohtaja Mika Kivimäki, jolla oli selvitti erityisesti nykyistä alhaisen korkotason aiheuttamaa erikoista tilannetta rahoitusmarkkinoilla.

Hänen mukaansa lainanottaja menee helposti siihen kuoppaan, että luottaa mataliin korkoihin liikaa eikä harkitse korkosuojausta, joka käytännössä tarkoittaa korkokattoa tai pitkän kiinteäkorkoisen lainen ottamista.

– Nyt lainanottajan kannattaa katsoa eteenpäin ja miettiä, missä ollaan 10–15 vuoden kuluttua.  Korkosuojaus on helppo tehdä nyt, kun korot ovat alhaalla, mutta yleensä talouden elpyminen, joka nyt on jo selvästi alkanut, johtaa ajan mittaan korkojen nousuun, Kivinen muistutti.

 

Oikeat vetovoimatekijät esiin

Kaisa Urkko (vasemmalla), Tyyne Rantanen ja Anette Knuutinen esiintyivät päättäväisesti Pälkäneen lukion puolesta. Näytöllä pyöri itse tehty esittelyvideo.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä avasi minimessuiksi luonnehtimansa Asumisen illan kunnan puolesta.

Laesterä muistutti, että positiivinen muuttoliike kasvattaisi rakentamista ja asuntokauppaa, mutta Pälkäne on viime ajan kärsinyt muuttotappiosta.

Pälkäne ei Laesterän mukaan koskaan pysty kilpailemaan vetovoimaisuudessa isojen kaupunkien eikä niiden kehysalueidenkaan kanssa. Esimerkiksi vuosina 2012–2016 Espoo ja Vantaa vetivät molemmat Forssallisen tai Pieksämäellisen väkeä eli noin 18 000 asukasta. Samassa ajassa Kangasala kasvoi 2200 asukkaalla, mutta Pälkäne pieneni 219:llä.

– Meidän on ymmärrettävä, että parhaita kilpailuetujamme muita kuntia vastaan on juuri Tampereen ja Hämeenlinnan läheisyys. Meillä ei ole uskottavaa voimaa eikä osaamista, jolla yksin saisimme muuttoliikkeen käännettyä. Jokainen kunta tavoittelee samaa, Laesterä tähdensi.

Pälkäneen yksi kiistelty vetovoimatekijä, oma lukio, esiintyi Asumisen illassa ponnekkaasti kolmen nuoren naisen voimin.

Anette Knuutinen, Tyyne Rantanen ja Kaisa Urkko vakuuttivat, että pieni lukio on hyvä houkutin, kun sitä markkinoidaan oikein.

– Pienuus ja läheisyys ovat tärkeitä. Oppilaat saavat omasta tasostaan riippumatta tasapuolisen kohtelun ja samanarvoiset mahdollisuudet. Lisäksi monelle sivukylillä asuvalle nuorelle koulumatka jo oman kunnan keskustaankin vie aikaa saati sitten jonnekin kauemmas, he selittivät.

 

 

Hinnanalennus puri heti

Kunnan asuntotonttien kauppa alkoi sujua heti, kun hintaa pudotettiin reilusti. Pysyvä  40 prosentin hinnanalennus saa lainvoiman 7. lokakuuta, mutta alennus koskee jo nyt tehtäviä tonttivarauksia. Tämän viikon alussa tonttivarauksia oli tehty kuusi, yksi Rajalanniemen rantatontti ja viisi Onkkaalan Lomakodin alueen tonttia.

Elinkeinoasiamies Jaana Koivisto-Virtanen kertoi, että ostajien kiinnostus erityisesti näitä kahta aluetta kohtaan vilkastui välittömästi, kun hinta laski.

– On siis syytä kiirehtiä, jos haluaa niiltä tontin. Lomakodin alueella enää kaksi tonttia on vapaana, Koivisto-Virtanen muistutti.

Sen sijaan Majaranpellon ja Rajalanniemen ei-omarantaisten tonttien kesäale ei purrut. Niistä kukaan ei kiinnostunut edes 50 prosentin alennuksella. Tarjousaika päättyi elokuun lopussa, mutta kunnan tonttien uusi hinnoittelu koskee tietysti myös niitä. Eri puolilla Pälkänettä on kaikkiaan yhdeksän aluetta, joilla on myynnissä kunnan tontteja.

 

 

Pakettia on helppo myydä

Seppo Kääriäinen esitteli hyvillä mielin vetovoimaista ViherKostialaa.

Siinä missä tonttimyynti Onkkaalan ympäristössä on takkuillut, pientaloalue ViherKostiala Luopioisten keskustan tuntumassa herätti heti julkisuuteen tultuaan vilkasta kiinnostusta.

Erkki Toivarin aiemmin esittämää ideaa eteenpäin kehitellyt Seppo Kääriäinen on tyytyväinen ViherKostialan herättämään kiinnostukseen, samoin alueen suunnitellut arkkitehti Salla Paakkunainen, jonka Kääriäinen nappasi mukaan hankkeeseen viime talven Asumaan-messuilta.

ViherKostiala on suunniteltu noin 50-neliöisille omakotitaloille, joihin parvi tuo lisätilaa. Aluksi ne ajateltiin ensisijassa vapaa-ajan asukkaille, mutta uudelleen kehitelty mummonmökkimalli alkoikin kiinnostaa ihmisiä vakituisen asumisen muotona.

– Ihmiset haluavat nykyään pientä, tiivistä ja helppoa asumista. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa osaketta kerrostalossa. Tällainen malli yhdistää hyvät puolet omakotitalossa ja taloyhtiössä asumisesta, Seppo Kääriäinen selitti.

Kääriäinen ja Paakkunainen totesivat, että pakettia on helpompi myydä kuin pelkkiä tontteja. ”Sadan tonnin pakettiin” saa jo mahtumaan paljon, ja kun aikataulu on nopea, ostajan harteita ei paina ajatus monien vuosien rakennusprojektista. On mukava ajatus, että oma piha kukkii jo ensi kesänä.

– ViherKostialan tapaisella alueella on helppo hyödyntää synergiaetuja ja lisätä yhteisvoimin asumisen ekologisuutta. Silti jokaisella on omaa tilaa ympärillään ja vapaus suunnitella oma koti ja piha mielen mukaan, Salla Paakkunainen totesi.

Reunamerkintä

Hyvä veli, puhalletaan yhteen hiileen

Eero Laesterän mukaan Pälkäneen on etsittävä oma kasvun tiensä, sillä suuria kasvukuntia vastaan kilpailu on toivotonta.

Eero Laesterä paljasti Asumisen illan avauksessaan tärkeän havainnon, jonka kuntapäättäjät ovat tehneet: kun tulee ongelmia, kannattaa kuunnella niitä, jotka tietävät oikeasti asiasta jotakin.

Pälkäneen kunnan seisokissa ollut tonttikauppa pääsi vauhtiin, kun hintaa pudotettiin reilusti paikallisten yrittäjien neuvon mukaan. Toinen ryhmä, joka tuntee asumisen arkitodellisuutta, ovat paikalliset pankit, jotka käsittelevät konkreettisesti joka päivä paikallisia rahavirtoja.  Näiltä vain ei ole tapana kysyä.

Se ei johdu siitä, että päättäjät tai virkailijat olisivat tyhmiä. Se johtuu siitä, että kaikenlainen yhteistyö yrittäjien, pankkien ja kunnan edustajien välillä on tehty melkein mahdottomaksi.

Entisaikaan, itse asiassa varsin pitkälle 1900-luvun lopulle asti, Pälkäneen kunnallispolitiikka, pankkipolitiikka ja paikallisten yritysten johto olivat suunnilleen samojen ihmisten käsissä. Ennen sotia samassa ringissä oli vielä kirkkoherrakin.  Kuten Laesterä puheessaan totesi, tällainen yhteys on nykyään lähes demonisoitu. Siten halutaan estää oman edun tavoittelu, mutta estetäänkö nyt jo yleisenkin edun tavoittelu, varsinkin kun kysymyksessä ovat pienen kunnan asiat, jotka joka tapauksessa vain harva tuntee läheltä ja läpikotaisin?

Olisi aika sinisilmäistä kuvitella, että välistävetoja ja hyvä veli -verkostoja ei syntynyt kaikkina noina menneinä vuosikymmeninä. Luultavasti jotkut hyötyivät ja jotkut hävisivät silloin tällöin jotakin.

Mutta on myös typerää uskotella, että asioita pelataan aina omaan pussiin. Esimerkiksi tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Kostiakoti on sellainen pälkäneläinen aikaansaannos, jossa pelattiin yhteistä hyvää tavoittelematta kenellekään erityisiä voittoja.

Kostiakotia suunniteltiin ja rakennettiin aikana, jolloin kunnan ja seurakunnan päättäjät, pankinjohtajat, yrittäjät ja kolmannen sektorin toimijat järjestelivät asioita tiiviisti keskenään. He perustivat yhdistyksen varmistaakseen paikallisille vanhuksille turvattua asumista. Se oli kovaa työtä, jota tehtiin aidosti Pälkäneen hyväksi. Ilman yhteistä suunnittelua ja sopimista olisi tuskin onnistuttukaan.

Eero Laesterä on varmaan oikeassa siinä, että pystytään tekemään sellaisia järjestelyjä, joiden turvin kunta, yrittäjät ja rahoituslaitokset voivat yhdistää parhaat tietonsa ja taitonsa ilman, että ketään suositaan. Jos aito Pälkäneen hyväksi työskentely onnistui edelliseltä sukupolvelta, sen pitäisi onnistua nykyiseltäkin. Paljon puhuttua maalaisjärkeä siinä kai eniten kysytään.

Ulla Sirén

Taajamassakin on aukkoja

Osmo Hiissa sijoittaisi uusia tontteja mieluummin jo olevan asutuksen lomaan, kuin ryhtyisi rakentamaan kokonaan uutta asuntoaluetta.

Onkkalalainen Osmo Hiissa tuli Asumisen iltaan, koska kunnan tonttipolitiikka kiinnostaa häntä. Hän on huolissaan erityisesti Roholan alueen kalleudesta.

– Alueeseen hukkuu valtavasti rahaa, ennen kuin sinne voi kukaan edes alkaa rakentaa! Se on iso riski kunnalle. Täällä keskustassahan on paljon tyhjiä rakentamattomia paikkoja nykyisen asutuksen lomassa - ihmettelen, eikö niitä voi hyödyntää ennemmin, kun hyvät tiet ja kunnallistekniikka ovat jo tässä olemassa, Hiissa pohti.

Hän mietti myös, kannattaako yrittää kaupata suuria omakotitontteja, joita kukaan ei halua. Majaranpellon isot tontit eivät kiinnosta omakotitalon rakentajia, mutta entä jos ne muutettaisiin rivitalotonteiksi ja saataisiin siten tarjolle useita pieniä asuntoja?

Hiissa arvelee, että moni eläkeläinen haluaisi jossakin vaiheessa omakotitalosta rivitaloon, jos saisi edullisesti osakkeen.

– Keskustassa palvelujen lähellä kaivataan pieniä kohtuuhintaisia asuntoja. Nämä nykyiset tuppaavat olemaan aika kalliita.

Hän itse viihtyy toistaiseksi hyvin omassa talossaan Onkkaalassa, mutta jos vaihto helpompaan asumismuotoon joskus tulee ajankohtaiseksi, hänenkin haaveissaan on rivitaloasunto, ehkä kaksio.

– On järkevää suunnitella sellaisia asuntoja ja -alueita, joita todennäköisesti tulevaisuudessa tarvitaan, ja joissa hintataso pysyy kohtuullisena. Silloin ihmiset ovat tyytyväisiä ja pysyvät täällä, Hiissa totesi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?