Piiankallio

Piiankallio sijaitsee Kukkolassa Vähäjärven partaalla.

Rinnassa painetta ja silmäkulmaan karkasi kyynel. Olo tuntui heikolta ja mielen peitti syvä haikeus. Tuntemukset saattoi pitää kurissa, jos vain oli työtä; sai muuta ajateltavaa. Työtä Perälän torpassa riitti. Jostain vain yhä edelleen kumpusi pohjaton ikävä.

Siitä oli jo vuosia aikaa. Kaisa oli silloin ollut nuori viehkeä neito. Hän oli päässyt mukaan Vermasvuoren kupeeseen Palssarinkankaalle karjamarkkinoille. Sinne vietiin muutama kanttura. Tiedettiin venäläisten ostavat suuria määriä elikoita varuskuntiensa tarpeisiin.

Matka tuntui mahdottoman pitkältä ja pelottavalta. Kaisa ei ollut koskaan ennen käynyt Onkkaalaa pidemmällä. Sielläkin käytiin vain kirkossa ja heti kohta kiiruusti takaisin. Palssariin oli hyvinkin kolmatta peninkulmaa ja menomatkalla yövyttäisiin isännälle tutussa talossa Vuolijoen tuolla puolen.

Palssarissa Kaisalla oli mahdottomasti ihmeteltävää. Siellä tuntui olevan koko maailma liikkeellä. Karjamarkkinat vetivät puoleensa kaupustelijoita laidasta laitaan unohtamatta kuuluja Hauhon kahveemuijia.

Isäntä oli saanut kantturat kaupaksi mielestään hyvästä rahasta ja mieltä taisi nostaa muutama kaupparyyppy. Päätettiin mennä muutama virsta kotisuuntaan Hyömäkeen, jossa järjestetään kuuluisat markkinatanssit.

Illan mittaan Kaisa tutustui Pekkaan, joka sanoi olevansa Alvettulassa renkinä. Heidän välille kehkeytyi sitä jotain ja kaihomielin erottiin.

Seuraavana talvena Pekka poikkesi Perälässä ollessaan Aitoon suunnalla isäntänsä asioilla. Silloin asiaa puhuttiin jo vakavasti. Seuraavan keväänä he aloittaisivat yhteisen taipaleen.

Kevät koitti, mutta Pekasta ei kuulunut mitään. Lopulta tuli viestiä, että Pekka oli otettu täydennysmieheksi Suomen kaartiin ja lähetetty leirille Pietarin liepeille. Pekka oli kuulemma monen muun ohella kuollut pilkkukuumeeseen.

Mikäli töiltään ehti, niin nähtiin Kaisa istumassa Vähäjärven laidalla vähäisen kallion reunalla ja tuijottamassa tummaan veteen.

Kaisa on siirtynyt autuaimille maille jo kauan aikaa takaperin ja eikä Perälän torpastakaan ole jäljellä enää edes kivijalkaa.

Kallion on peittänyt metsä, mutta yhä sillä on nimenä Piiankallio.

Piiankallio. Näkymä Vähäjärvelle.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>