Vanhat kartat kertovat paitsi paikoista, myös ihmisten arkielämästä. Monesti niistä paljastuu sellaista, mitä ei heti tule edes ajatelleeksi.
– Esimerkiksi Mälkilästä vanhan kylän pohjoispuolelta löytyy maininta Köykän wierusta. Nimitys kuvaa paikkaa alueena, ja on hyvä esimerkki vanhasta, paikallisesta tavasta nimetä asioita, Jaakko Simola sanoo.
Mälkilästä löytyy myös maininta Helakivenniitusta. Nimestä voi päätellä, että alue sijaitsee lähellä helavalkeiden polttopaikkaa. Myttäälästä taas löytyy maininta Humaliston rannanvainiosta.
– Nimihän viittaa vahvasti humalaan. Joskushan humalaa kasvaa vielä jäänteenä humalanviljelystä. En tiedä, löytyykö alueelta enää humalaa, mutta ei ole vaikea päätellä, että aikanaan siellä sitä on kasvanut, Simola jatkaa.
Vanhoista kartoista pääsee myös tutkimaan nyt jo kadonneiden yhteiskuntaluokkien elämää.
– 1800-luvun alkupuolen karttoihin on esimerkiksi nimetty silloiset sotilastorpat ja sotilasvirkatalot, Simola antaa esimerkin.
Karttanäyttely Arkissa lokakuun ajan
Vanhoja karttoja pääsee tutkimaan lokakuun ajan Pälkäneen pääkirjasto Arkissa, jossa on esillä vanhojen karttojen kopioita Pälkäneen länsiosista 1700–1900 -luvuilta. Esillä on karttoja Myttäälän-Mälkilän -alueen kylien rintamailta. Lisäksi näyttelyssä on mukana uusia valokuvia kylistä.
– Valokuvien avulla on helpompi hahmottaa kartoissa esiteltyjä paikkoja. Vanhan kunnioitus näkyy puolestaan siinä, että olen käyttänyt näyttelyssä kylän nimien vanhoja – ja karttojen mukaisia – muotoja Taustiala ja Seitsiö, näyttelyn suunnittellut ja toteuttanut Jaakko Simola lisää.
Maanmittauslaitoksen arkistosta sekä Kansallisarkistosta tulosteena hankitut tai valokuvatut kartat ovat olleet aiemmin esillä Oksalan perinnepäivillä vuonna 2013. Simola on hankkinut aineiston alun perin kansatieteen pro gradu -tutkielmaansa.
Näyttelyn vanhin karttatuloste on Geometrinen kartta Taustialan kylästä vuodelta 1768.
– Suomessa kylien kartoitus alkoi 1630-luvulla, kun ensimmäiset maanmittarit otettiin töihin. Mälkilän kylästä on olemassa kartta jo vuodelta 1635, mutta se ei ole nyt mukana, koska näyttelyn painotus on isojako- ja uusjakokartoissa, Simola huomauttaa.
