Aika muuttuu, ja arvojärjestys

Mummon murinat

Joskus mummonkin on hyvä lähteä hetkeksi pois omasta kylästä, vaikkapa tuonne Ruuhka-Suomeen. Voi tutustua esimerkiksi rautatieliikenteeseen Tampereelta etelään. Viime aikoina on ilmennyt yksi suuri muutos junien kulussa. Neljätoista vuoroa kumpaankin suuntaan vauhdikkaasti niin, että Tampereelta lähdettyä pysähdytään ensi kerran Vantaan Tikkurilassa, sitten Pasilassa ja lopuksi Helsingin rautatieasemalla.

Vanhasta on outoa ja surullistakin, kun ajattelee Hämeenlinnaa, jota ei pidetä aina pysähdyksen arvoisena. (Noin joka kolmas juna ajaa ohi.) Se on sentään aina tuntunut sydänhämäläisestäkin melkein kuin pääkaupungilta. Oli muinoin vuosisatoja hallintokeskuksena. Silloin kun Tamperetta ja Helsinkiä ei ollut vielä olemassakaan. Hämeen linnakin on peräisin 1200-luvun lopulta, vähän iäkkäämpi kuin Helsingin keskustan arvorakennukset.

Mutta onhan juna-asemien tärkeysjärjestys muuttunut. Tikkurila on se paikka, josta päästään sujuvasti Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tuolla asemalla näkyy ulkomaaneläviä kaikista ilmansuunnista. Ja ovathan meikäläisetkin kapsäkkeineen lentämässä vaikka minne. Mitäpä Hämeenlinnalla olisi vastaavaa tarjota? Sitten on se Helsingin Pasila, jonka ohi ei juna voi ajaa. Tiedetäänhän me, että siellä on televisioelämän pää ja sydän. Sitten siellä on Hartwall Areena, jossa kaikkea suurenmoista tapahtuu. Ja Pasilasta pääsee vaihtamaan junaa Turkuun, joka on maamme suurimpia kaupunkeja yhä nykyään, ja ollut tärkeä paikka jo kohta tuhat vuotta.

Muinaisina aikoina ei Helsingistä paljon mitään tiedetty. Jonkinmoista taajamaa siitä yritettiin saada Isonvihan aikaan. Mutta vuonna 1710 sinne iski ruttotauti, joka surmasi 1185 ihmistä. Se oli kaksi kolmasosaa väestä, joten mummon laskutaidon mukaan siellä oli tuolloin alle kaksituhatta asukasta. Kehä kolmosen tienoilla oli sentään jotain sutinaa 1300-luvulla. Komea kivinen Pyhän Laurin kirkko tehtiin 1400-luvun puolimaissa. Merellekin mentiin ajan mittaan. Suomenlinnaa alettiin rakentaa 1700-luvun puolimaissa. Kun Helsingistä tehtiin pääkaupunki 1812, siellä oli neljätuhatta asukasta. Nyt taitaa olla noin kuusisataatuhatta.

Täällä meidänkin seudulla on ollut monenlaista vipinää keskiajalta saakka. Ei ole missään takapajulassa eletty. Pälkäneen kivikirkko on rakennettu 1400-ja 1500-lukujen taitteessa. Luopioisissakin oli Kantolan kartano jo 1500-luvulla. Eikös ainakin Myttäälä ollut jo Isonvihan aikaan tärkeä paikka? Ja Kangasalla liikkui ihan Ruotsin kuninkaallista jengiä. Entinen kuningatar Kaarina Maununtytär eleli Liuksialan kartanossa. Kuningas Juhana III taas lahjoitti 1561 Vääksyn kartanon rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle.

Eipä tainneet silloin vielä nämä ylhäiset daamit kulkea ostosmatkoilla Tampereella. Kuningas Kustaa III teki 1779 Tampereesta perustamiskirjan. Pian kaupunki kasvoi vauhdilla, kun teollistuminen kiihtyi. Tuosta kehityksestä voi lukea luopioislaisille tutun Pertti Haapalan kirjasta Tehtaan valossa. Meidän päivinämme tuo kasvaminen sen kun kiihtyy. Nyt siellä on tilapäiskävijänkin riesana tuo ratikkatyömaa. Suurkaupunki on suurkaupunki, ei sille mitään voi.

Mymmeli

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>