Vierivä kivi ei sammaloidu

Pirkko Uusitalo vahvistaa selkää.

Aini Pajunen venyttää selkää.

Pälkäneen kolmella kuntosalilla päivä alkaa varhain. Ensimmäiset hikoilevat salilla jo aamulla ennen työhön lähtöä. Sen jälkeen saapuvat eläkeläisryhmät, joita kunnan liikuntatoimi pyörittää Onkkaalassa ja Luopioisissa.

– Kuntosalin vaikutukset huomaa nopeasti. Polvi- ja selkäkivut helpottavat jo muutaman käynnin jälkeen, luopioislainen Marja Kärpänniemi sanoo ja säätää etureisiä vahvistavan laitteen vastuksen sopivaksi.

Ihmiskeho alkaa rapistua kohta kolmenkympin rajapyykin jälkeen. Jos liikunta jää vähäiseksi, perus- ja lihaskunto heikkenevät huomaamatta sellaiseksi, että liikkeelle on vaikea lähteä. Tämä kostautuu viimeistään vanhemmalla iällä.

– Se on viisas veto kunnalta, että eläkeläisille on maksuttomat kuntosaliryhmät, tiistai- ja perjantaiaamuisin kokoontuvassa Luopioisten ryhmässä käyvä Pirkko Uusitalo sanoo.

Jaakko Tuokko kiskoo soutulaitteella. Kuntosali on välttämätöntä leikatulle selälle.

Kunnan ohjaamat eläkeläisten kuntosaliryhmät pyörivät Onkkaalassa ja Luopioisissa. Lisäksi muun muassa eläkeläisyhdistyksillä on omia ryhmiä ja diabetesyhdistys kokoaa ikääntyvää väkeä Rautajärven salille.

Luopioisten kuntosalin eläkeläisryhmäläisiä on parhaimmillaan ollut lähes kolmekymmentä. Silloin laitteille kertyy jonoa, joten kymmenkunta kävijää on sopivampi porukan koko.

Eläkeläisryhmän vakiokävijäjoukko on muuttunut naisvoittoiseksi.

– Leikattu selkä ei kestäisi, jos en kävisi säännöllisesti, tämänkertaisen ryhmän ainoa mies Jaakko Tuokko sanoo.

Moni mies on vielä raihnaisempi, eikä siksi innostu vaimon kanssa salille.

– Miesten kotiaskareet ovat fyysisempiä. He saavat hyötyliikuntaa puita halkoessa ja pihahommissa, naiset puolustelevat puolisoitaan.

 

Pälkäneen mallia kannattaisi levittää

Hilkka Tarvainen tietää, että liikunta on lääkettä.

Eläkeläisten maksuton kuntosaliryhmän pyörii avoimien ovien periaatteella: mukaan voi tulla kuka vain, eikä ryhmään tarvitse sitoutua.

– Olen kehunut Pälkäneen mallia muillekin ja kaikki ovat yhtä mieltä, että sen pitäisi levitä kaikkialle. Se on tärkeä kädenojennus eläkeläisille: tuntuu, että meitä arvostetaan, Pirkko Uusitalo sanoo.

Moni käy salilla myös itsekseen. Se on tehty eläkeläisille edulliseksi, sillä vuosimaksu on 60 euroa. Eläkeläisten liikuntaan ja terveyteen satsatut eurot saadaan korkojen kanssa takaisin pienenevissä hoitokustannuksissa.

– Kun pysyy kunnossa, niin ei tarvitse edes särkylääkkeitä, Pirkko Uusitalo sanoo.

Sosiaalinen kanssakäyminen on kuntosaliryhmässä yhtä tärkeää kuin kuntoilukin. Samanhenkiset ihmiset tapaavat kuntosalilla ja -polulla, eivätkä apteekissa.

Eläkeläisryhmät ovat laajentaneet kuntosaliharrastajien ikähaarukkaa. Luopioisiin muutama vuosi sitten hankitut uudet laitteet sopivat kaikenikäisille ja -kuntoisille harrastajille. Vanhat välineet ovat edelleen hyötykäytössä Rautajärven salilla, ja Onkkaalassa kuntosali siirtyy parhaillaan rakennettavan liikuntahallin ansiosta aivan uudelle tasolle.

 

Tärkeintä on loppuvenyttely

Kimmo Ketola opastaa Marja Kärpänniemeä venyttelyssä.

Eläkeläisten kuntosaliryhmässä ei tavoitella ennätyksiä tai kilpailla kavereiden kanssa. Jokainen tekee omaan tahtiinsa ja itselleen sopivilla painoilla.

Vaikka harjoitukset pyörivät varsin omatoimisesti, ohjaaja on tärkeä. Luopioisissa nousi hätä, kun liikuntasihteeri Jussi Korhonen lähti Hämeenlinnaan ja kuntosaliryhmät jäivät hetkeksi ilman vetäjää. Jatkaja järjestyi ainutlaatuisella yhdistelmämallilla: Kimmo Ketola on puoliksi kunnan ja puoliksi urheiluseuran palkkalistoilla.

– Jos tulee uusia, niin opastan laitteiden käytössä. Mutta tärkeintä on ohjattu loppuvenyttely, Kimmo Ketola sanoo.

Samaa mieltä on myös eläkeläisryhmä: vaikka tulisi jumpattua kotona tai käytyä itsekseen salilla, venyttely jää ilman ohjausta turhan vähiin.

Marja Kärpänniemi vahvistaa yläselkää.

Eläkeläisten kuntosaliryhmät on jaettu Onkkaalan päässä toimivan Petri Ketolan sekä Luopioisten ryhmiä vetävän Kimmo Ketolan kesken.  Luopioisissa salille kokoonnutaan tiistai- ja perjantaiaamuisin. Lisäksi Kimmo Ketola ohjaa maanantaiaamuisin eläkeläisten vesijumppaa Aitoon koulutuskeskuksen altaalla.

Eläkeläisryhmät auttavat ikääntyviä pysymään terveenä. Lisäksi Kimmo Ketola innostaa lapsia liikunnan pariin ja ohjaa urheilusta kiinnostuneita seuratoimintaan.

Ketola tavoittaa suuren osan Luopioisten lapsista, sillä hän pitää liikuntakerhoa tiistaisin Kirkonkylän koululla, keskiviikkoisin Rautajärven koululla ja perjantaisin Aitoon koululla. Jokaisella koululla iltapäiväkerho on rakennettu hieman eri mallilla. Vaatii luovia ratkaisuja, kun mukana on eri-ikäisiä lapsia, joista osa on kyytioppilaita.

– Siitä voi olla varma, että kun saa jonkun pelin käyntiin, niin kymmenen minuutin päästä lähtee jonkun kyyti ja joukkueet menevät uusiksi, Ketola nauraa.

Liikuntakerhojen toiminta on monipuolista ja leikinomaista.

– Tärkeintä olisi oppia pienestä pitäen, että liikunta on kivaa, jotta siitä tulisi elinikäinen tapa.

 

Kimmo Ketola ohjaa kuntosalin päätteeksi venyttelyä.

Monitoimiohjus kiitää koulujen, kuntosalin ja altaan väliä

Pälkäne on laaja kunta. Luopioisten lapsille ja eläkeläisille olisi vaikea järjestää liikuntaa Onkkaalasta käsin. Kylille saatiin oma liikuttaja ainutlaatuisella yhteistyöllä: luopioislainen Kimmo Ketola on puoliksi kunnan ja puoliksi urheiluseuran palkkalistoilla.

– Ainakaan minä en ole vielä törmännyt muualla vastaavaan malliin, Kimmo Ketola esittelee harvinaista yhdistelmävakanssiaan.

Koulujen, kuntosalin ja altaan väliä sinkoilevan monitoimiohjuksen eksoottiset päivät ovat työn suola ja rasite.

– Työn ja vapaa-ajan raja on kyllä aika häilyvä. Ja toisinaan tulee sanomista, että johonkin pitäisi olla enemmän aikaa.

Ketolan työn liikunnallinen puoli koostuu kunnan eläkeläis- ja koululaisryhmien ohjaamisesta. Urheiluseuratyö sen sijaan on pääosin konttorihommaa.

– Toiminnanjohtajan työ on byrokratian ja rättivaraston pyörittämistä.

Luja-Lukon toiminnanjohtaja hoitaa taustalla salivuorot, avustukset ja johtokuntatyöskentelyn. Varsinaisesta toiminnasta vastaavat yhdeksän jaostoa varsin itsenäisesti.

Varoja ja vakautta seuran toimintaan tuovat kumppanit, jotka sitoutuvat yhteistyöhön kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

– Samanlaisella mallilla pyöritetään muualla edustusjoukkueita, mutta meillä koko kylä on koottu yleisseuran tueksi, kumppaneiden hankinnasta ja yhteistyöstä vastaava Ketola kiittelee.

 

Innokkaan vetäjän jälki näkyy nopeasti

Kimmo Ketola ja Marja Kärpänniemi venyttelevät kuntosalin päätteeksi.

Noin tuhannen jäsenen urheiluseura reilun 6500 asukkaan kunnassa on sen verran iso toimija, ettei sen pyörittäminen tahdo enää onnistua vapaaehtoisvoimin.

Eri lajit elävät nousu- ja laskukausia sen mukaan, miten niiden pariin sattuu innokkaita vetäjiä. Toiminnanjohtaja takaa sen, ettei koko seura elä samanlaista aaltoliikettä.

Viime vuosina Luja-Lukon kasvulajeja ovat olleet muun muassa suunnistus ja yleisurheilu. Suunnistusjaosto on saanut liikkeelle lasten suunnistuskoulun. Myös yleisurheilun piristymisen takaa löytyy sama syy: uudet, innokkaat vetäjät.

Koripallobuumin Pälkäneellä sytyttänyt Kimmo Ketola on löytänyt monta valmentajaa salin ovelta.

– Jututan vanhempia, kun he tuovat lapsia treeneihin. Jos isältä tai äidiltä livahtaa, että hän on itsekin joskus pelannut, niin koukku on jo syvällä, Ketola nauraa.

Pilliä ei tarvitse pistää kaulaan kylmiltään, vaan jaostot lähettävät vetäjiä liittojen valmennuskursseille. Kimmo Ketola on pitänyt koripallovalmentajille myös mallitreenejä.

– Kutsuin vetäjiä seuraamaan harjoituksia, joiden päätteeksi istuttiin hetkeksi aikaa, ja käytiin läpi, miksi mitäkin tehdään.

Lähes kaikilla valmentajilla tärkein syy ryhtyä vetäjäksi ovat omat lapset.

– Samalla kun vetää omien muksujen harjoituksia, tulee liikutettua aika paljon muitakin.

Koripallovalmennus on Kimmo Ketolalle intohimo ja harrastus, ei työ.

– Jotkut luulevat, että olen edelleen töissä, kun vedän omien lasten joukkueiden korisharjoituksia, Luja-Lukon C-poikia ja minityttöjä valmentava Ketola sanoo.

Vaikka koripalloharjoitusten vetäminen on äänekästä ja energistä puuhaa, Ketolalle se tarjoaa omaa aikaa ja lepoa mielelle.

– Saan olla sen parissa, mitä tykkään tehdä. Lasten kanssa toimiminen on antoisaa: heiltä saa aidon ja vilpittömän palautteen – myös silloin, jos on lähtenyt etukäteen miettimättä treeneihin, eikä kaikki suju parhaalla mahdollisella tavalla. Automatkoilla syntyy hyviä keskusteluita, joiden ansiosta pysyy paremmin kiinni nuorten maailmassa.

 

Pälkäneellä eletty jo pitkään korisbuumia

Kuntosali auttaa ikääntyviä pysymään kunnossa. Anja Tuokko vääntää vatsalihasliikkeitä.

Susijengin sytyttämä koripallohuuma on tuonut uusia harrastajia lajin pariin. Muun muassa Kangasalla joukkueet pullistelevat pelaajia. Pälkäneellä buumia on Kimmo Ketolan ansiosta eletty jo kymmenkunta vuotta.

– En todellakaan Luopioisiin muuttaessani ajatellut, että ryhtyisin pyörittämään koripalloa täällä. Mutta Antero Kortetjärvi keksi minut ja pommitti niin pitkään, että suostuin aloittamaan 1999 syntyneiden kakkosluokkalaisten treenit Luopioisissa.

Seuraavan ikäluokan kanssa Ketola teki jo pälkäneläistä urheiluhistoriaa: 2000 syntyneet etenivät C-poikien SM-sarjaan. SM-kotiturnausta joukkue isännöi Valkeakoskella, koska yhteiskoulun sali oli liian pieni ja vaarallinen. Joukkueen tamperelaisseuroihin päätyneistä pelaajista suuri osa on nyt palannut Pälkäneelle, ja sen ansiosta miesten edustusjoukkueen tulevaisuus näyttää valoisalta.

Koripallon pariin on saatu hyviä vetäjiä, ja sen ansiosta seuralla on ollut jo vuosien ajan koripallojoukkueet kaikissa junnuikäluokissa. Tällä hetkellä korkeimmalla tasolla pelaavat B-tytöt: Raholan kanssa muodostettu yhteisjoukkue pelaa toista kautta SM-sarjassa. Yhteisjoukkuemallin ansiosta pälkäneläispelaajat voivat harrastaa lajia lähellä ja edullisesti.

 

Kukkian rantatontti houkutti Luopioisiin

Kimmo Ketola aloitti koripallon pelaamisen kahdeksanvuotiaana ja valmentamisen 15-vuotiaana.

Kimmo Ketola on Tampereen NMKY:n kasvatti. Kahdeksanvuotiaana koripallon aloittanut pelaaja eteni junnujen alue- ja maajoukkueleiritykseen, mutta polvivaivat alkoivat rajoittaa täyspainoista treenaamista.

– Ehdin pelata yhden kauden miesten ykkösdivisioonaa NMKY:n joukkueessa, kunnes siirryin luontevasti penkin päähän, Ketola sanoo.

Jo viidentoista vanhana hän pelasi, valmensi ja tuomaroi. Valmennusura sai lentävän lähdön, sillä vasta 18-vuotiaana hän veti aluejoukkuetta, josta hänet napattiin tyttöjen maajoukkueen taustoihin.

– Olin 1986 syntyneiden tyttöjen maajoukkueen mukana kuusi vuotta, joista vuoden päävalmentajana. Siinä ajassa tuli nähtyä Eurooppaa ja tutustuttua koripalloväkeen.

Luopioisiin Ketolat päätyivät 13 vuotta sitten, kun Katja odotti perheen esikoista.

– Asuimme Kaukajärvellä, ja aloimme miettiä, mikä olisi muksuille paras paikka kasvaa. Aamulehdessä oli juttua Luopioisten avaimet käteen -taloista. Katsoimme kartasta, että eihän Luopioinen ole kovin kaukana. Yhtenä sunnuntaina lähdimme katsomaan, millainen paikka on. Se sattui olemaan Kirkastusjuhlien aikaa, ja Aitoon kohdalla porukan läpi pujotellessamme meininki vähän ihmetytti.

Kunnanjohtaja Rauno Haapanen tuli kesken lomiensa esittelemään Rajalanniemen tontteja, joista yksi oli vielä vapaana. Rihanselän maisemiin ihastuneet Ketolat ryhtyivät vuoden päästä rakennuttamaan taloa Kukkian rannalle.

– Muistan vieläkin, kun Rauno Haapanen kierrätti minua kylällä ja toi liikuntahallille, Ketola sanoo.

Hänen mielikuvansa liikuntahallista oli hieman erilainen kuin lentopallokentän kokoinen rakennus. Mutta nyt hän katsoo hallia ja sen ympäristöä hieman toisin silmin. Pienet salit riittävät mainiosti etenkin junnutreeneihin, ja pian Pälkäneeltä löytyy liikuntahallin ansiosta hulppeat puitteet myös peleihin ja turnauksiin.

 

Kukkian rantamaisemat houkuttelivat Ketolat Luopioisiin. Talo valmistui Rihanselän rantamaisemiin 13 vuotta sitten.

 

Lempipaikat

Rihanselkä. Siihen aikanaan ihastuimme, ja se meidät toi Luopioisiin. Maiseman kauneuden huomaa nykyisin parhaiten, kun välillä jakaa auringonnousu- tai laskukuvia. Me emme tarvitse erikseen mökkiä, kun takapihalta aukeaa tuollainen näkymä. Järvellä tulee liikuttua etenkin talvella, sillä selällä kulkee upeat hiihtoladut.

Kirkonkylän koulun alue. Ainutlaatuinen alakoulukampus, jossa voi harrastaa melkein mitä vain. Samassa pihapiirissä tai kivenheiton päässä on tennis-, koris-, salibandy-, nurmi- ja urheilukenttä, liikuntahalli, kuntosali, kirjasto, frisbeegolf- ja kuntorata, lasten leikkipaikka, kirjasto sekä talvisin kaukalo ja ladut. Niitä tulee hyödynnettyä sekä työssä että vapaa-ajalla. Tälle alueelle keskittyy myös kymmenen vuoden ajan järjestetty Kimmon korisleiri.

Laipanmaa. Vaikka olen kaupunkilaispoika, niin nautin siitä, että luonto on lähellä. Kun on paljon ihmisten kanssa tekemisissä, niin on hieno päästä välillä pois silmistä ja luonnon rauhaan. Laippaan on helppo mennä myös lasten kanssa. Tyttö oli viiden vanha, kun hän taapersi ensimmäisen kerran Pihtilammelta Korppivuorelle ja takaisin. Geokätköharrastus helpottaa lapsien liikkeelle saamisessa.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>