Tuttu kunta, lyhyt työmatka, halu hypätä uuteen ja oma työpiste olivat suurimmat tekijät siihen, miksi Merja Vihtiälä halusi Pälkäneelle talousjohtajaksi.

Asiantuntija palvelee kunnantalon kollegoita ja kuntalaisia

– Realismi ja selkokielisyys ovat varmaan niitä ominaisuuksia, joita talousjohtaja eniten tarvitsee. Voin olla itsekin vähän sellainen ideoiden alas ampuja, mutta ei viranhaltijan kuulu antaa omien henkilökohtaisten näkemystensä värittää tietoa, jota tuottaa luottamushenkilöille, sanoo Pälkäneen tuore talousjohtaja Merja Vihtiälä.

Virkaan valintansa jälkeen hän on vieraillut ahkerasti Pälkäneellä ollakseen perillä kunnan eri kolkkien asioista; tutuiksi tulivat jo kesän aikana niin Luopioisten kesätori kuin Ämmätsän kyläkin. Häntä saattoi nykäistä hihasta virastoajan ulkopuolella myös esimerkiksi syys-lokakuun vaihteessa järjestetyssä ”Pimeen kaupan illassa” Onkkaalassa.

– Perehtyminen on mielestäni ihan aiheellista ulkopaikkakuntalaiselle. Tuntuu hyvältä olla siellä missä kuntalaisetkin ja koen, että kanssani on matala kynnys jutella, hän tuumaa.

Vihtiälä ei ole halunnut lukkiutua talouden johtamisen norsunluutorniin myöskään kunnantalon seinien sisällä.

– Johtaja-sana luo tietynlaisia odotuksia, mutta itse koen olevani enemmän asiantuntija ja kaikkien muiden tuki. Keskeisiä yhteistyökumppaneita ovat etenkin kunnanjohtaja, hallintojohtaja, sivistysjohtaja ja tekninen johtaja. Talous ei kuitenkaan ole kunnan toiminnan itsetarkoitus.

Talousjohtajan työ ei ole ollut aiempiin tehtäviin nähden niin mullistavan erilaista kuin Vihtiälä välillä ennakkoon mietti.

– Vastuun ottaminenkin on punnittu jo oikeastaan silloin, kun aikoinaan ensimmäistä kertaa laittoi nimen paperiin tilintarkastuskertomukseen, hän huomauttaa.

 

Kunta ja talous

Kunnan talousjohtajan työ nivoo yhteen Vihtiälän osaamisen ja pitkäaikaisen kiinnostuksen kohteen. Kipinä kunnalliseen vaikuttamiseen näkyi jo takavuosina, jolloin hän toimi puheenjohtajana nuorisovaltuustossa tai istui valtuutettuna Kangasalla. Valtuustohommat jäivät, kun kauppatieteiden opinnot kutsuivat.

– En oikein tiennyt lukion jälkeen, mitä tekisin. Kauppatieteet tuntuivat yleispätevältä valinnalta, ja tilintarkastuksen kursseja vetäneet tyypit vaikuttivat tosi asiantuntevilta, Vihtiälä muistelee tilintarkastajan tielle päätymistään.

Ennen Pälkäneelle päätymistään Vihtiälälle kertyi vuosia kestänyt ura tilintarkastajana, mikä on ollut suureksi avuksi uuden tehtävän haltuunotossa. BDO Audiatorissa työskentely toimi mainiona perehtymispaikkana myös kuntakenttään, ja kosketuspinta juuri Pälkäneelle – kuten Kangasallekin – ehti tiivistyä Vihtiälän oltua mukana tilintarkastustiimissä molemmissa kunnissa.

Juuri reissutyö paikasta toiseen sai miettimään, voisiko ruoho olla vihreämpää työssä, jossa matkustelua olisi vähemmän – ja käytössä olisi kenties jopa ihan oma työpiste.

– Nyt minulla on sellainen ja vain vartin työmatka. Lisäksi saan katsella työhuoneen ikkunasta pälkäneläistä maalaismaisemaa, jossa juuri hiljattain pääsi näkemään puimurin hommissa, Vihtiälä myhäilee.

Vaikka maanviljelyspuuhat ovatkin hänelle omien vanhempien kautta tuttuja, menee oma vapaa-aika pitkälti neuloen ja ommellen.

– Abstraktin työni vastapainoksi teen tosi paljon käsitöitä. Se kipinä syttyi esikoista odottaessa. Töiden ja harrastusten vastapainoksi pyrin tekemään myös jotakin fyysistä, kuten pilatesta, lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä.

 

Tuttu jo entuudestaan

Vaikka Vihtiälä onkin määrätietoisesti ottanut kunnan eri kolkkia haltuun, ei tuore viranhaltija aivan ummikkona Pälkäneelle tullut. Hän on kotoisin naapuripitäjästä Kangasalta, ja pälkäneläiskohteet ja -tuotteet ovat vuosien varrella ehtineet tulla tutuiksi.

– Haimme aikoinaan häihimme viinit Rönnvikistä, ja Kesän maun antiin ihastuivat myös italialaisvieraamme, jotka eivät todellakaan olleet ensin innoissaan makkaran grillaamisesta. Mansikoita on haettu Niitty-Seppälästä, ja strutsitilallakin on käyty, Vihtiälä listaa.

Vihtiälän perhe asuu itse rakentamassaan omakotitalossa Kangasalla. Koska rakennusprojektista selvittiin ilman suurta draamaa, ei kynnys uudelle talonrakennusprojektille ole missään vaiheessa noussut korkeaksi. Talousjohtaja myöntää, että Pälkäneen omakotitalotonteista onkin ollut välillä puhetta, mutta ainakaan toistaiseksi perheessä ei ole edetty puheita pidemmälle.

– Lähellä kotia asuvat isovanhemmat ovat olleet iso apu, kun perheessä on viisi- ja kahdeksanvuotiaat tytöt. Se oli myös yksi tärkeä tekijä silloin, kun aloimme katsella omaa asuntoa.

Toimiva lastenvahtipalvelu tekee mahdolliseksi esimerkiksi sen, että Vihtiälä pystyy käymään aktiivisesti konserteissa miehensä kanssa. Paras inspiraatio ei synny klassisesta musiikista tai fuusiojazzista vaan raskaasta metallista.

Pälkäneläistä ”rehellistä maalaisuutta” arvostavan talousjohtajan Merja Vihtiälän silmien eteen työmatkalla aukeavat peltomaisemat ovat hänelle mieleen. – Koen, ettei Pälkäne välttämättä halua tulevaisuudessa olla esimerkiksi Kangasalan kaltainen kaupunki, hän miettii.

Minne veisit vieraan Pälkäneellä – ja miksi?

  1. Kesällä tai marras-joulukuun aikaan veisin vieraan Nuijantalolle kahville ja käsityöharrastajana putiikkeihin.
  2. Kesäaikaan Luopioisten tori on kivan vilkas paikka, ja siihen voisi yhdistää vieraan kanssa herkullisen lounaan Liekissä.
  3. Maisema, joka aukeaa, kun Kangasalta päin ajaa Pälkäneelle. Aapiskukko jää oikealle puolelle; se vasemmalla aukeava maalaismaisema rauniokirkkoineen on todella idyllinen ja silmä lepää siinä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?