Merkkipäivä: Tommi Helmisen opiskelut kestivät ennätyspitkään mutta olivat vaivan väärti

Yritys ja mies aikuistuivat rinta rinnan

Tommi Helminen juhli 50-vuotispäiviään jo heinäkuussa. – Vaimollekin tuli 50 mittariin, joten pidimme yhteisjuhlat jo tuolloin, Tommi Helminen sanoo.

 

– Pidän varmaankin hallussani Tampereen teknillisen yliopiston ennätystä: opiskeluaikani kesti 18 vuotta, 3 kuukautta ja 8 päivää, aitoolaisen Printscorpion toimitusjohtaja Tommi Helminen, tänään tasan 50, virnistää.

Aluksi Helminen opiskeli Espoon Otaniemessä kemiaa, sillä hänellä oli vakaa aikomus suunnata apteekkarin uralle.

– Ajattelin, että apteekkarille riittää töitä aina ja että ne hommat eivät ainakaan Luopioisista lopu, Helminen perustelee.

Mieli muuttui kuitenkin nopeasti, ja Helminen siirtyi opiskelemaan tekstiili- ja vaatetustekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon. Opiskelut jäivät, kun nuori mies keskittyi johtamaan Printscorpion toimintaa Aitoossa. Ajat olivat haastavat, ja toimitusjohtajan panoista tarvittiin yrityksessä kipeästi. Työpäivät venyivät pitkiksi.

– Näin jälkikäteen ajatellen vähän turhankin pitkiksi. 1990-luvun alussa oltiin vaimoni Annen kanssa käytännössä koko ajan töissä. Kuitenkin, vähän ennen kuin opintoni olisivat alkaneet vanheta vuonna 2005, päätin suorittaa ne loppuun. Ja onnistuihan se: Pitkällä kaavalla, työn ja perhe-elämän ohella, mutta kuitenkin, Helminen hymähtää.

Kosketus yliopistomaailmaan säilyi koko ajan, sillä Helminen kävi muun muassa opettamassa Hervannassa tekstiilinpainantaa tuleville insinööreille. Miehen opiskeluala kertoo omaa kieltään tekstiilialan muutoksesta Suomessa, sillä tekstiili- ja vaatetusalan opetus käytännössä lopetettiin TTY:llä viime vuonna. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa on lisätty alan opetusta, ja opiskelu siellä on hyvä vaihtoehto alasta kiinnostuneille.

– Printscorpion tapaiset tuotteita valmistavat yritykset alkavat olla tekstiilialan harvinaisuuksia Suomessa, Jossain vaiheessa kaikkea tuotantoa oltiin viemässä Kiinaan ja muihin halpatuotannon maihin. Nykyisin tuotantoa on taas jonkin verran palailemassa takaisin Eurooppaan, Helminen sanoo.

Digitaalisuus valtaa alaa

Printscorpion lipputehdas ja tekstiilipaino perustettiin vuonna 1984. Helminen oli tuolloin 16-vuotias. Hän on tehnyt koko työuransa lipputehtaalla, joten hän on aikuistunut käytännössä samaa vauhtia yrityksensä kanssa.

– Tehdas aloitti aikanaan yhdellä työntekijällä. Ensimmäinen paita-automaatti ostettiin vekselillä 1986, ja siitä seuranneet pari vuotta olivat enemmänkin sellaista jatkuvaa konkurssin välttelyä, Helminen muistelee.

Nykyisin tehdas työllistää parikymmentä henkilöä. Helminen on toiminut lipputehtaan toimitusjohtajana vuodesta 1986 alkaen. Toimitusjohtajan työnkuva ei ole juurikaan vuosien saatossa muuttunut, vaikka digitalisaatio on rynninyt vauhdilla myös painoalalle. Valtaosa painotöistä tehdään nykyisin tulostamalla. Suuret digitaaliprintterit toimivat periaatteessa samaan tapaan kuin tietokoneiden paperille tulostavat laitteet.

– Siirryimme digitaaliseen tulostamiseen ensimmäisten joukossa Suomessa vuonna 1998, Helminen lisää.

Täysin digitaalinen lipputehdas ei kuitenkaan vielä ole, sillä Aitoosta löytyvät edelleen myös perinteiset silkkipainokoneet paidoille ja metritavaralle. Silkkipainomenetelmää käytetään erityisesti tuotteissa, joita tehdään kerralla suuria määriä.

Markkinoilla pärjäämisen edellytyksenä on erikoistumisen lisäksi toiminnan jatkuva kehittäminen. Printscorpio alkoikin ensimmäisenä painotalona Suomessa tulostaa luonnonmateriaaleille, esimerkiksi puuvillalle ja pellavalle. Yrityksessä on myös totuttu osallistumaan aktiivisesti erilaisiin kehitysprojekteihin. Aitoo on Helmisen mielestä hyvä paikka yrittää.

– Ei yrityksen ole mikään pakko sijaita suuressa kaupungissa, maaseudullakin voi ihan hyvin pyörittää isoakin yritystä. Me palvelemme asiakasta alusta loppuun eli suunnittelusta toteutukseen asti saman katon alla.

Printscorpion tuotannosta noin viidennes menee vientiin. Eniten tuotteita viedään naapurimaihin Norjaan, Ruotsiin ja Viroon.

Vaikka tekstiiliala on viime vuosikymmeninä käynyt läpi kovan myllerryksen, Helminen kehuu työnsä monipuolisuutta. Ala on hyvin laaja, joten työpäivät saattavat olla hyvinkin erilaisia.

– Pidän myös siitä, että pääsen hyödyntämään koulutustani tehokkaasti.

Koti Rautajärvellä

Tommi Helminen on kotoisin Luopioisista, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. 8-vuotiaana poika muutti perheensä kanssa Vantaalle, josta palattiin Luopioisiin seitsemän vuotta myöhemmin. Vaimonsa Anne Kärpänniemen mies tapasi jo 15-vuotiaana. Perhe asuu Rautajärvellä. Pariskunnan kaksoset alkavat olla jo aikuisiässä. Aino aloitti tänä syksynä psykologian opinnot Tampereen yliopistossa ja Tuomas pääsi muuttamaan omaan asuntoon Kangasalla kehitysvammapalveluja tarjoavaan Kuussalonkiin. Kotona asuvat vielä Amanda ja Akseli.

– Nykyisin osaan jo huolehtia siitä, että pidän vapaapäiviäkin. Perhe ja lasten harrastuskuviot luonnollisesti vievät vapaa-ajasta oman aikansa. Mökkeily Kukkian rannalla ottaa myös oman aikansa. Luen paljon ja kerran viikossa käyn pappasählyssä pujottelukeppinä, Helminen nauraa.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?