Salaperäinen Ylhäinen: Sappeelaiset muistelivat Olga Ylhäistä

Omenavarkaan housut repesivät Olgan puutarhassa

Irene Karanka esittelee Ylhäisten sukua ja pöydän äärellä istuvat vasemmalta Stella, Merja ja Eila Ylhäinen. Kuva: Helvi Jousmäki.

– Kerran poikaporukalla päätettiin mennä Olgan puutarhaan omenavarkaisiin, kun arveltiin, että Olga on jo nukkumassa, kun se aina niin aikasi oli ylhäällä. Olga olikin hereillä ja me poijaat säntäsimme kaikki eri suuntiin. Minä hyppäsin aidan yli ja siinä rytäkässä repes kesähousun puntti ja, kun äite kotona kyseli, sanoin, että kaaduin pyörällä.

Näin muisteli Raimo Virtanen Sappeen koululla viime sunnuntaina Salaperäinen Ylhäinen -tapahtumassa, jossa valokuvat ja postikortit vaihtuivat kädestä käteen, päät kallistuivat ja suut kävivät, kun yhdessä pohdittiin, onko valokuvissa tuttuja tai, mitä kortissa lukee.

Ylhäisten juuret ovat Sappeen Pietilässä ja saman puun oksistosta löytyy myös Sahalahdella asuva Irene Karanka, joka kertoi Pietilän asukkaista 1600-luvun lopulta lähtien ja päätyi Aukusti (1849–1918) ja Charlotta (1853–1926) Ylhäisen perheeseen.

– Lapsia oli yhdeksän, joista kolme oli leipureita ja he kaikki olivat miehiä, kertoi Irene. Leipuri Toivo Jalmari (1886–1940) lähti Amerikkaan ja avioitui siellä Hedwig Jussilan kanssa. He saivat kaksi poikaa, joiden jälkeläiset pitävät edelleen yhteyttä Suomen sukulaisiin.

 

Amerikkaan ja kotikonnuille

Ylhäisen perheeseen syntyi kaksi tyttöä, Olga Siviä (1894–1978) ja Aino Lyydia (1890–1976), joiden elämän valinnat olivat hyvin erilaiset: Olga asui koko ikänsä Sappeessa. Aino seilasi pariin kertaan Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, mutta päätyi lopulta Chicagoon kodinhoitajaksi. Hän sai 1930-luvulla USA:n kansalaisuuden, ja valokuvien joukossa oli kuva hänen hautakivestään, jossa nimi on kirjoitettu Ylhainen.

Myös Gustaf Adolf (1888–1972) kävi pariin kertaan kokeilemassa viihtyisikö hän Amerikassa, mutta kotikonnut voittivat ja hän kuoli Tampereella. Irene Karanka esitteli USA:sta tilaamansa henkilöpaperia, johon oli tarkkaan kuvattu Gustavin ulkomuoto, muun muassa se, että hän ei ollut kalju, vaan ruskeatukkainen.

– Mutta huvittavaa tässä on se, että Gustaf on merkitty syntyneeksi Irlannissa Venäjällä.

 

Hiljainen ja yksin viihtyvä

Stella Ylhäinen esittelee Olgan koristeompelemaa pöytäliinaa, joka on suvun aarre. Kuva: Helvi Jousmäki.

Merja Ylhäinen tuli Sappeen koululle Aitoosta äitinsä Eilan ja tyttärensä Stellan kanssa. Lauri Ylhäinen oli Olgan veli ja Merjan isän isoisä. Olga kuoli, kun Merja oli 15-vuotias, mutta hän ehti päästä ripille ja saada Olgalta lahjaksi kaksi hopealusikkaa.

– Näissä on kirjaimet MY ja sen vuoksi Olga ne minulle antoi.

Olgaa muistelemaan tulleilla oli päällimmäisenä mielessä upea puutarha puineen ja kukkineen.  Sappeen koululla, Ylhäisen naapurissa, lapsuutensa viettänyt Tomi Niemi kertoi Olgan aina tervehtineen häntä hyvin ystävällisesti.

– Ja se oli ihmeellistä, että puutarhassa oli jopa päärynäpuu.

Heikki Arvela kertoi Olgan käyneen juttelemassa hänen äitinsä kanssa.

– Mutta sellainen hiljainen, yksin viihtyvä ihminen Olga oli.

 

Olgasta Siviäksi

Helvi Jousmäki muisteli, ettei Hannulasta maitoa hakenut Olga vaan Siviä ja Seppo Ylinen tiesi, että Olga oli muuttanut nimensä Siviäksi.

– Äiteni kerto Olgan sanoneen, ettei hän halua olla OY, osakeyhtiö.

Hellevi Salonen palautti mieliin sen, mistä kaikki alkoi, eli viime kesänäyttelyn, jossa oli esillä Kalle Pitkälahden valokuvia ja, jossa Merja Ylhäinen ja Irene Karanka tapasivat.

– Pitkälahden Kalle kehitteli kaikille lisänimiä: Iita ja Kiire oli meidän äiti, Manta ja Velvollisuus tarkoitti opettaja Niemisen taloudenhoitajaa Amanda Pitkälahtea ja sitten oli Olga ja Leijonankita.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?