Mitä Kostiakodilla ajatellaan nuorista, kiusaamisesta ja työnteosta?

Saavumme Pälkäneen Kostiakodin pihaan kuuden tytön voimin. Olemme saaneet mahdollisuuden vaikuttaa Sydän-Hämeen Lehden kautta haluamiimme asioihin. Haluamme vaikuttaa Kostiakodin arkipäivään piristämällä sen asukkaita.

Aurinko paistaa taivaalla, ja sää on kaunis ja kirpeä, mutta ilmassa leijailee silti jännitys. Olemme tulleet laulamaan kappaleita ja ilahduttamaan vanhuksia sekä kyselemään heidän ajatuksiaan nuorista, kiusaamisesta ja työnteosta. Nämä ovat nousseet äidinkielen neloskurssimme projektin ”Nuorten silmin” pääaiheiksi.

Heti sisään astuessa Kostiakoti tuntuu kodikkaalta. Aurinko valaisee läpi ikkunoista ja tuo lämpimän tunnelman sisälle.

Vastassamme on mukava ja helposti lähestyttävä henkilökunta. Esittäydymme Kostiakodin johtajalle Arja Kokkola-Ahavalle, jolle kerromme tarkemmin ideastamme tulla Kostiakotiin.

Vanhusten keräännyttyä saliin pianistimme Hanna asettuu pianon taakse ja valmistaudumme laulamaan. Kappaleinamme ovat ”Kaksi vanhaa puuta” ja ”Kesäpäivä Kangasalla”, joista jälkimäisen aikana osa vanhuksista lähtee mukaan lauluun ja osa herkistyy kyyneliin.

Valitsimme ”Kesäpäivän Kangasalla”, koska ajattelimme sen tuovan monelle muistoja mieleen. Kappaleiden jälkeen Hanna jää soittamaan taustamusiikkia pianolla ja me kutsumme haastateltavia mukaamme aulan pöydän ääreen.

 

Sodan jälkeen tanssittiin ahkerasti

Haastateltaviksi istuvat jännittyneinä ja uteliaina Kostiakodin asukkaat Marjatta Honkanen, Väinö Rajala ja Sulo Virtanen. Keskustelun alettua tunnelma on hyväntuulinen, kolmikolla on iloiset ilmeet kasvoillaan ja juttelu etenee sujuvasti.

Marjatta kehuu musiikkiesitystä ja muistelee onnellisesti, kuinka nuorempana musiikki oli tärkeä osa elämää ja 13-henkisen sisarusporukan kanssa oli tapana laulaa ja harrastaa musiikkia.

Väinö taas innostuu kertomaan, että sodan jälkeiset lauantaitanssit olivat mieluisimpia muistoja nuoruudesta. Sulo puolestaan kertoo, että suurin osa hänen ajastaan meni töissä, mutta hän korostaa pitäneensä työnteosta.

Kaikki kolme kehuvat Kostiakotia hyväksi paikaksi asua, mutta ei tietenkään kotia korvaavaksi. Marjatta ja Sulo kuitenkin toteavat ajan käyvän joskus pitkäksi, minkä vuoksi erilaiset vierailut piristävät heidän päiväänsä.

Marjatta toivoo enemmän musiikkia päiviin. Sulokin toteaa, että jotain ohjelmaa olisi mukava saada, esimerkiksi juuri musiikkia.

 

Kiusaamista on esiintynyt aina

Pälkäneen nuoriso on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua, ja siitä syystä haluammekin kysyä vanhusten mielipidettä asiasta. Marjatta ja Väinö eivät oikein tunne pälkäneläisnuoria. Sulo toteaa, ettei nuorissa ole mitään moittimista.

Kiusaamista esiintyy nykyään paljon, ja siksi meitä kiinnostaa kuulla, millaista kiusaaminen heidän nuoruudessaan oli ja miten se ilmeni. Marjatta kertoo vakavana sen ajan kurillisesta kasvatuksesta ja siitä, kuinka kiusaaminen oli kiellettyä. Sulo vastaa ensin, ettei kiusaamista ollut, mutta jatkaa kuitenkin, että koulussa ilmeni kinastelua, tönimistä ja tuuppimista. Marjattakin lisää, että nimittelyä oli.

Kysymme, onko heillä neuvoja ongelman ratkaisuun, mutta Sulo toteaa vakavana, että kiusaamista on ollut aina, mutta asialle on vaikea tehdä mitään.

 

Työntäyteiset vuosikymmenet

Väinö Rajala ja Sulo Virtanen.

Yksi äidinkielen neloskurssin aiheistamme on työnteko ja yhteistyö yrittäjien kanssa. Tämän takia haluamme kuulla kolmikon ajatuksia heidän nuoruutensa työnteosta ja työmahdollisuuksista.

Kolmikko muistelee innostuneesti vanhoja ja mieluisia työpaikkojaan. Väinö kertoo tehneensä kotitöitä, olleensa sahalla ja hoitaneensa myös maanviljelyä, ”kaikkea mitä löytyi”.

Marjatta kertoo olleensa nuoresta asti koulun ohella kotiapulaisena, josta muodostuikin hänelle 48-vuotinen ja mieluinen ura. Hän kertoo, että työtä on ollut paljon ja monenlaista. Sulokin toteaa tehneensä koti- ja maataloustöitä sekä olleensa meijerillä töissä.

Haastattelun lopuksi kiitämme kolmikkoa ja toivotamme heille kaikkea hyvää. Tunnelma on iloinen ja hymyilemme kaikki. Kiitämme Kokkola-Ahavaa siitä, että saimme mahdollisuuden tulla vierailemaan Kostiakotiin.

 

Vierailu piristi sekä vanhuksia että meitä

Marjatta Honkanen.

Ulos astuessamme hymyilemme leveästi ja toteamme, että se menikin hyvin. Vierailu näytti piristävän vanhuksia, mutta myös meitä. Keskustelu haastateltavien kesken oli antoisaa ja vastaukset paljolti sellaisia kuin odotimmekin.

Työnteon kulttuuri oli aivan erilainen heidän nuoruudessaan kuin meidän. Pääpaino oli työnteossa, kun taas nykyään se on koulussa.

Meille ei tule yllätyksenä, että kiusaamista oli jo heidänkin aikanaan. Voimme huomata, että moni asia on muuttunut heidän nuoruudestaan, mutta silti kiusaaminen on valitettavasti jatkunut tähän päivään asti. Siihen puuttuminen on kuitenkin tullut entistä tärkeämmäksi tämän päivän koulunkäynnissä.

Joskus nuorten voi olla haastavaa lähestyä vanhempia ihmisiä, koska voi tuntua, ettei löydy mitään yhteistä tai ei tiedä, mistä puhua. On kuitenkin hyvä muistaa, että he ovat olleet aivan samanlaisia nuoria kuin mekin ja heitä kiinnostaa, miten meillä menee. Muistetaan mekin heitä.

 

Anna Pitkämäki ja Miisa Hiltunen

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?