Juhlavuoden rakentajat

Lukija kirjoittaa

Vietämme Suomen itsenäisyyden juhlavuotta. Näin pienelle kansalle se on suuri saavutus, sitä ei suinkaan saatu helpolla saati sitten itsestäänselvyytenä. Siitä kertovat Suomen yli kuusisataa sankarihautausmaata ja niissä olevat yli yhdeksänkymmentätuhatta nimeä. Suomi oli varmaan ainoa maa, joka toisessa maailmansodassa pyrki saamaan kaikki kaatuneensa kotoseudun multiin ja onnistui siinä erittäin hyvin. Silti tuli tilanteita, jolloin oli pakko jättää kaatuneita kentälle. Yhä heitä kuitenkin etsitään ja vuosittain tuodaan useita kentälle jääneitä haudattavaksi kotiseudulleen. On ajatuksen paikka olisiko meillä nyt aihetta juhlavuoteen, jos ei näitä sankarihautoja olisi silloin tarvinnut kaivaa. Tämänkin lehden levikkialueella on 6-7 sankarihautaa ja niissä yhteensä satoja vainajia.

Vaikka kaatuneilla on oma muistopäivänsä, on näin vainajien päivän aikana muistettava myös niitä, joista suurin osa lepää veteraanihaudoissa. Pieni osa veteraaneja on enää elossa, keski-iältään lähes 95-vuotiaita. Monet heistä olivat rintamalla jopa viisi vuotta hyvin ankarissa oloissa. Monet palasivat kotiin fyysisiä ja henkisiä vammoja täynnä, jotka muistuttivat heidän sotansa jatkuvan elämänsä loppuun. Olosuhteista johtuen he eivät koskaan saaneet sitä tunnustusta ja arvonantoa siitä tehtävästä, jolle elämänsä ja nuoruutensa uhrasivat. Murto-osa on enää jäljellä mukana juhlavuodessa, jonka he kaikki pelastivat meidän nyt juhlittavaksi.

Juhlavuosi kuuluu myös lotille. Heidän panoksensa sodan melskeissä oli valtava rintamalla, sidontapaikoissa, evakuointikeskuksissa, missä kaatuneet valmisteltiin kotiin lähetettäviksi, muonituksessa rintamalla sekä siirtolaisten huollossa evakkomatkan aikana. Lisäksi heitä toimi kotirintaman tärkeissä tehtävissä muun muassa ilmavalvonnassa. Surullista on että heistäkin suuri osa ehti mennä manan majoille saamatta minkäänlaista tunnustusta eikä kiitosta tekemästään vapaaehtoisesta työstä äärimmäisen vaativissa olosuhteissa.

Entäs sitten kotirintama? Totta kai hekin hoitivat osuutensa kiitettävällä tavalla. Kun Suomen itsenäisyys oli veitsenterällä, työtä tehtiin lähes yötä päivää. Sotaleskille jäi huolenpito yksinään usein monilapsisesta perheestä. Työtä tekivät silloin kaikki, naiset, lapset, vanhukset ja vammaiset. Kansanhuolto määritteli kulutuksen vähimmäistarpeen mukaan. Kuponkia kysyttiin joka ostokseen eikä aina saanut, vaikka olisi ollut kuponkiakin.

Yhteen hiileen puhaltamalla tuli vihdoin sammui ja miehitykseltä vältyttiin, mutta rauhan palaaminenkaan ei ollut helppoa. Pula-aikaa kesti vielä vuosia. Ei ollut sopivaa muistella kaatuneita, invalideja, lottia, sotaleskiä ja orpoja. Isänmaallisia yhdistyksiä lakkautettiin ja sota-ajan lauluja kiellettiin. Evakkona luovutetulta alueelta tulleet asutettiin. Suurin uhrauksin puolustettu Karjala menetettiin, mutta siitäkin jouduimme vielä kalliisti maksamaan sotakorvauksia. Tietty osa kansasta veti lokaan koko armeijan miehistöineen ja lottineen ylemmästä alimpaan nostaen samalla entisen vihollisen jalustalle. Olimme tehneet kaiken väärin.

Nämä ajat ovat nykynuorisolta hyvin kaukana, mutta toivon näiden hajanaisten muistikuvien valaisevan hiukan sitä missä olosuhteissa tätä maata pidettiin itsenäisenä ja mitä se nyt on, kuten ”Ehrnroothin Aatu” aina muistutti: Suomi on hyvä maa ja puolustamisen arvoinen ja sen ainoa puolustaja loppujen lopuksi on Suomen kansa. Vielä totean ”Juho Kustin” sanoneen: Joka maalla on armeija. Jos se omastaan luopuu on vieras heti tulossa sisälle. Ei itsenäisyys ole silti vain sota-ajan asia, vaikkakin se silloin selvimmin tajutaan. Se on arkipäiväistä yhdessä elämistä ja elintason kohottamista rehellisen työnteon kautta, perinne ja muun kulttuurin vaalimista ja säilyttämistä tuleville sukupolville.

Kun nykynuorisosta tulee päättäjiä ovat he fiksumpia kuin se taannoinen kriisiajan nuoriso. He ovat valtaosalta isänmaallisia ja maanpuolustushenkisiä ja varmasti tuntevat sanonnan ei ole valtaa ilman vastuuta, eikä oikeuksia ilman velvoitteita.

Sytytetään hautakynttilät juhlavuonna kaikille jotka kuluneen 100 vuoden aikana ovat tätä maata itsenäiseksi rakentaneet ja vaalineet.

Kosti Tuominen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?