Kirsi Tahkola haluaa lahjoittaa oppilailleen löytämisen, keksimisen ja saavuttamisen riemut

Oivallus antaa käsityötaiteelle siivet

Syksy on kaunis, täynnä houkuttelevia värejä, valokuvausta harrastava Kirsi Tahkola iloitsee.

Käsityönopettaja Kirsi Tahkola osaa tehdä käsillään mitä vain, vaikkapa moottorilla käveleviä robotteja ja valaisevia taikasauvoja. Hän osaa tinata, huovuttaa, värjätä, valokuvata, animoida, rakentaa puusta – ylipäätään kaikkea muutakin käsityötä kuin neulomista, virkkaamista ja ompelemista.

Koko kirjo sisältyy kuva- ja käsityötaiteen perusopetukseen, jonka voi aloittaa jo 7-vuotiaana. Käsityön maailmaan pääsee sisään monta tietä, joten jokaiselle löytyy varmasti oma suosikki, kunhan opettaja vain näyttää valoa.

Kirsi Tahkola työskentelee nykyään käsityötaiteen opettajana Kuvataide- ja käsityökoulu Emilissä, joka perustettiin vuonna 2014. Koulun suojiin sukelsivat silloin Valkeakosken kuvataidekoulu, Valkeakosken käsityökoulu, Pälkäneen  kuva- ja käsityötaiteen opetus  sekä Kangasalan Siluetti-kuvataidekoulu.

Vuotta myöhemmin Emiliin liittyi vielä Akaan Silmu, jossa annetaan käsityötaiteen perusopetusta. Yhteensä Emilissä opiskelee nykyään noin 430 oppilasta.

Käsityötaiteen perusopetuksessa Tahkola on ollut mukana niin kauan kuin sitä on tarjottu, 1990-luvun alusta asti ensin Pirkkalan käsityökeskuksessa ja vuodesta 1994 alkaen Valkeakoskella.

– On ollut mielenkiintoista seurata sen kehittymistä ja suosion kasvua. Paljon muutoksia on ollut, ja uusi opetussuunnitelma tuo taas lisää, hän sanoo.

Monille pälkäneläisille aikuisille käsityöharrastajillekin tuttu Tahkola käy nykyään opettamassa kolmella paikkakunnalla. Auton takapenkki pursuaa houkuttelevan näköisiä käsityötarvikkeita ja materiaaleja.

– Oppimateriaaleja kulkee aina mukanani, hän nauraa.

 

 

Oivallus on paras palkinto

Kuvataide- ja käsityökoulu Emil on saanut nimensä kuvanveistäjä Emil Wikströmistä, joka rakennutti Sääksmäelle kuuluisan taiteilija-ateljeensa Visavuoren viime vuosisadan alussa.

Emil Wikström oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiä, mutta hänen nimikkokoulunsa tärkein tehtävä ei ole ensisijassa kouluttaa kilpailussa menestyviä taiteilijoita. Kirsi Tahkola selittää, että kuvataidetta ja käsityötä harrastavat lapset viedään ikään kuin löytöretkelle, jossa parhaat palkinnot ovat keksiminen ja kehittyminen.

– Parasta on oma oivallus, löytämisen hetki. Kun olet monta vuotta oppilaiden kanssa, näet heidän taitojensa kehittyvän ja puhkeavan kukkaan, Tahkola selittää.

Hän kertoo yrittävänsä löytää töitä, jotka ovat oppilaiden mielestä tärkeitä. Työn arvo kasvaa, kun siihen löytää omia merkityksiä.

– Tarinoiden liittäminen esineisiin tuo niihin lisäarvoa, Tahkola muistuttaa.

Harrastusmuotoinen käsityönopetus on oppilaslähtöistä, ryhmä on pieni ja oppilaat oppivat tukemaan ja kannustamaan toisiaan. Siitä hyvän kertautuminen jatkuu, kun ilmapiiri paranee paranemistaan.

Tahkola selittää, että tärkeintä oppimisessa on prosessi, matka suunnittelusta valmistamiseen. Aina lopputulos ei ole suunnitellun kaltainen, mutta kaikki työt ovat kehitysaskeleita, jotka kannustavat luovaan ajatteluun.

– Olen huomannut, että kun jokin oma työni on mielestäni hieman epäonnistunut, siitä onkin syntynyt oivallus johonkin uuteen ja kiinnostavaan, hän kertoo.

 

Luonto komensi käsityön pariin

Kirsi Tahkola kertoo, että kädentaidot kulkivat hänellä suvussa. Mummu esimerkiksi oli taitava käsityöntekijä, ja isä harrasti veistämistä ja maalausta.

Nuorena kuvataiteet kutsuivat häntäkin, mutta sitten luonto innoitti uuteen suuntaan. Kiinnostus käsityöalaa kohtaan alkoi kasvaa ympäristöheräämisestä 1980-luvulla.

– Minulle selveni, että halusin ympäristöystävällisen alan, jossa voin käyttää taiteellista lahjakkuuttani, Siksi lähdin opiskelemaan Kotiteollisuuskouluun tekstiililinjalle, ja sitä tietä jatkoin eteenpäin, Tahkola kertoo.

Käsityö on perusluonteeltaan materiaalin ymmärtämistä ja kekseliäisyyttä. Lajiin on perinteisesti kuulunut taito osata hyödyntää tilkut ja langanpätkät, eikä itse asiassa ole vielä pitkä aika siitä, kun suomalaisten oli pakkokin tehdä niin.

Kestävä kehitys kuuluu kuva- ja käsityötaiteen opetussuunnitelmaan, mutta Tahkolalle se olisi itsestään selvyys joka tapauksessa.

– Käytämme kierrätys- ja luonnonmateriaaleja, värjäämme vanhoja vaatteita, etsimme työtarpeita metsästä, luomme uutta sellaisesta, joka muuten heitettäisiin pois, hän kuvailee ja jatkaa, että kun oppilaat tekevät itse esineitä käsin, he ymmärtävät, miten paljon työtä ja aikaa niiden valmistaminen vaatii.

Samalla he oppivat ymmärtämään materiaaleja ja niiden elinkaarta sekä tekemään esteettisiä tuotteita, joilla on erityinen arvo.

Luonto on Kirsi Tahkolalle tärkeä opetuksessa, arvona ja elämäntapana.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>