Unohdetaanko 1918?

Pälkäneen kylät ovat täynnä tapahtumia. Kuluva vuosi on ollut tavallistakin vilkkaampi, sillä oman lisänsä ovat tuoneet monenlaiset Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumat.

Kunnan tavoitteena oli, että satavuotista itsenäisyyttä juhlistettaisiin sadalla tapahtumalla. Matkan varrella tarjonta on paisunut niin, että lopullinen lukema menee pitkälti toiselle sadalle.

Tapahtumantäyteinen vuosi huipentuu itsenäisyyspäivän lähestyessä. Teatterikorkeakoululaisten Suomi 100 000 -iltamakiertue päättyy tulevana lauantaina Rautahoviin ja seuraavana lauantaina väki tehtailee havuseppeleitä kaikille Pälkäneen ja Luopioisten sankarihaudoille.

 

Kohta Suomi 100 -juhlallisuuksien jälkeen katseet käännetään vuoteen 1918. Kansan jakanutta sisällissotaa ei ole helppo muistella. Pikemminkin aihe on lakaistu maton alle.

Esimerkiksi vajaat kymmenen vuotta sitten Luopioisten historiaa kirjoitettaessa todettiin, että kipeät tapahtumat ovat vielä liian lähellä. Historia päätettiin suosiolla vuoteen 1868. Parhaillaan kotiseutuväen voimin tehtävä jatko-osa kattaa itsenäisen kunnan ajan.

Luopioinen ei kuulunut sisällissodan varsinaisiin taistelutantereisiin, vaan se oli pikemminkin läpikulkupaikka rintamalle. Kartanoiden ja isojen talojen lakot kärjistivät kuitenkin tilannetta paikkakunnalla.

Vuoden 1918 tapahtumat sivusivat kuntia ja kyliä eri tavalla. Joka paikkakunnalla on omat erityispiirteensä. Niistä vaiettiin, kun tapahtumien kokijoita ja heidän jälkeläisiään eli vielä kylän arjessa.

Nyt sisällissodasta alkaa olla niin kauan, ettei nykyihminen edes tiedä, kenen puolella ja miksi omat isovanhemmat taistelivat. Jos oma historia tunnettaisiin paremmin, emme ehkä yhtä kärkkäästi arvostelisi maailman kahakoita, joissa on kansalaiset käyvät toisiaan vastaan.

 

Sisällissota ei ole kovin kunniakas vaihe Suomen historiassa. Jälkipolvien on vaikea ymmärtää, miten tapahtumien vyöry tempaisi ihmiset mukaansa.

Yhdenlainen kuvaus tästä löytyy tästä lehdestä. Siinä Luopioisista lähtöisin oleva Pertti Toivari kertoo isosetänsä Vilho Toivarin vaiheista Pietarin kaduilla vuoden 1917 vallankumouksen aikaan.

Vielä sata vuotta sitten Suomi oli osa Venäjää, jonka pääkaupunki oli Pietari. Suomi alkoi aivan Pietarin porteilta. Vallankumousta valmisteltiin Suomesta käsin ja sitä paettiin tänne.

Vallankumouksessa kaadettiin keisari, mikä johti Neuvostoliiton syntyyn ja Suomen itsenäistymiseen. Näitä vaiheita on vaikea sovittaa Venäjän nykyiseen sankaritarustoon, ja siksi koko aihe sivuutetaan itärajan takana vaivautuneessa hiljaisuudessa. Suomessa vuoden 1918 tapahtumiin pitäisi jo voida suhtautua avoimemmin ja kiihkottomammin.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>