Iloisessa luterilaisuudessa huumorikin sallittu

Mummon murinat

Tuli olluksi hiljattain synttärien merkeissä Luopioisten seurakuntakeskuksen tiloissa. Ihan siinä vanhan mieli virkistyi. On upeaa, kun joku on elänyt kahdeksankymmentä vuotta levittäen iloa ja valoa ympärilleen. Teki sen nytkin. Ohjelmassa oli otettu huumori mukaan, myönteinen huumori. Näissä juhlissa tuli kaikille hyvä mieli. Mummokin kotiutui selvästi virkistyneenä ja elämänhaluja saaneena. Iski reipas siivousvimma, jota ei ole ollut pariin viikkoon esiintynyt.

Luterilainen uskontomme ei kai erityisemmin kiellä elämästä iloa. Omalla kotiseudulla ei joskus 1950-luvullakaan oltu kovin ahdasmielisiä. Sitten naapuriin muutti iso körttiläisperhe. Me tytöt ihmeteltiin, kun heillä ei saanut olla villasukissakaan punaista raitaa. Miksi Hän, joka on luonut värikylläisen, kukkivan maailman, kieltäisi punaisen villalangan ja muut kirkkaat värit?

Sunnuntain 29.10. Helsingin Sanomissa oli laaja juttu Lutherista. Tulihan juuri kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun hän naulasi kuuluisat teesinsä Wittembergin linnankirkon oveen. Paheksui anekauppaa ja ulkokultaista näennäishurskautta. Siinä lehdessä oli tästä merkkimiehestä mielenkiintoisia asioita. Hän esimerkiksi varoitti liiasta työnteosta. Aikaa pitää jäädä muuhunkin, kuten perheelle ja sille, että joskus voi istua olutta juomassa ja maailmaa parantamassa.

Jaakko Heinimäen ja Jari Jolkkasen teoksessa Luterilaisuuden ABC-kirja kerrotaan Lutherin sanoneen Philipp Melanchtonille: ”Lähtisit sinäkin välillä juhlimaan, Jumalasta olisi mukavaa antaa joskus sinullekin syntejä anteeksi.” Joku kirjoitteli Lutherista lehdessä sellaistakin, että jos hän eläisi tässä ajassa, niin hän riehuisi totuuksiaan puhumassa sosiaalisessa mediassa. No varmaan sananjulistajat käyttävät aina oman aikansa parhaita tiedotusvälineitä.

Viidessäsadassa vuodessa on kehitystä tapahtunut. Varmaan meille täällä Suomessamme sallitaan kristillisyydessä ilo ja leikinlaskukin. Ainakaan ei tuomita kovasti, jos joku on viljellyt huumoria ja saanut lähimmäiset jopa nauramaan. Helsingin piispaksi valittiin Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo, jonka Suomi oppi tuntemaan lauantai-iltojen TV-viihdeohjelmasta Yle Leaks. Ilmeisesti siinä tapahtunutta ihmisten hauskuuttamista ei laskettu hänelle miinukseksi. Tiukkapipoisuus taitaa olla mennyttä aikaa.

Kristillinen huumorihan voi olla hyväntahtoista, lämmintä ja armeliasta. Itsellään saa nauraa, ei toisten heikkouksilla. Ehkä näin ei ole vain meillä luterilaisilla. On jopa kerrottu sellaista, että nykyinen paavi Franciscus olisi varsin iloinen ja valoisa ihminen.

Mymmeli

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>