Jyrki Ahola: Jos ei investoi, päätyy sivutoimiyrittäjäksi

Perinteinen pientila ei enää elätä perhettä

Suomalainen maalaisidylli on perustunut pientiloihin. Parinkymmenen lehmän navetta ja sen ohessa hoidetut metsätyöt riittivät elättämään edellissukupolvet. Nyt ajat ovat toiset.

– Perinteinen pientila ei enää elätä perhettä. Jos haluaa että molemmille on työt tilalla, niin sen pitää erikoistua tai olla eläintila. Ja aika iso sellainen, sillä tuntuu, ettei mikään riitä, Jyrki Ahola sanoo.

Pienemmillä tiloilla maatalous on muuttumassa sivutoimiyrittäjyydeksi.

– Nuoret käyvät muualla töissä ja hoitavat maataloutta sivuhommana. Tai sitten pellot pistetään vuokralle. Sekin on tietenkin parempi vaihtoehto kuin kylien tyhjeneminen, sillä pellot pysyvät viljeltynä ja talot asuttuna, Sarkasten tilan isäntä sanoo.

Jos viljely jää sivuelinkeinoksi, tilan ulkopuolella tehdään usein työtä esimerkiksi koneyrittäjänä. Myös matkailu tarjoaisi sivuelinkeinomahdollisuuksia, sillä Sappeen ansiosta seudulla riittää vieraita ympäri vuoden.

– Mutta mökkien pitää nykyisin olla täysin varusteltuja, Luopioisten MTK:n puheenjohtajana toimiva Ahola sanoo.

 

Viimeinenkin sikala lopetti Luopioisissa

Sarkasen tilalla jouduttiin seitsemän vuotta sitten pohtimaan oman tilan jatkoa, kun tulipalo tuhosi vastavalmistuneen uuden navetan. Jälkipolvia kiinnosti tilan pito, ja siksi raunioille alettiin rakentaa uutta navettaa. Monella muulla tilalla on päädytty erilaiseen ratkaisuun ja navetta toisensa jälkeen on tyhjentynyt.

Toimivien maatilojen määrä vähenee ja tilakoko suurenee. Vuonna 1995 Suomessa oli 100 000 maatilaa, nyt alle 50 000. Määrä vähenee edelleen. Esimerkiksi Pälkäneellä oli 203 maatilaa vuonna 2010, viime vuonna enää 186. Kangasalla määrä on pudonnut 234:stä 206:een.

Parikymmentä vuotta sitten joka toisella tilalla oli eläimiä, nyt enää joka kolmannella. Jäljelle jääneet tuottavat entistä enemmän. Maitotilojen kokoa ei enää kuvata lehmien vaan robottien määrällä. Aholan kahden lypsyrobotin tilalla on noin 140 lehmää ja nuorta karjaa toinen mokoma.

Karjatilojen määrä vähenee edelleen, sillä viimeistään sukupolvenvaihdoksen lähestyessä joutuu ratkaisemaan, ryhdytäänkö jätti-investointeihin vai rakennetaanko elämä muun kuin maatalouden varaan.

– Sikapuolella harvennus on vielä karjatiloja dramaattisempaa. Esimerkiksi Luopioisissa oli MTK:n tilastojen mukaan vielä viime vuonna kolme sikalaa, mutta nyt niitä ei taida olla enää yhtään, Jyrki Ahola sanoo.

Sikalan alasajo hoituu nopeammin kuin karjatilan tyhjennys, sillä tuotantoketju on hiottu lähes yhtä tehokkaaksi kuin broilerin kasvatus. Porsaita tai tipuja voidaan kasvattaa suhdanteiden mukaan, kun eläimet kasvavat puolessatoista tai kolmessa kuukaudessa teuraskokoon.

Lypsykarjatilalla navetan tyhjentäminen voi viedä vuosia.

– Se on sitä viimeistä viljelyä, kun aletaan viedä huonompia lypsäjiä teuraaksi. Mutta tuoton pystyy optimoimaan, kun navettaa ei tyhjennä kerralla, Jyrki Ahola sanoo.

 

Sikalat keskittyvät teurastamon ympärille

Sikalat keskittyvät Nurmon, Loimaan ja Forssan seudulle teurastamoiden ympärille hieman samaan tapaan kuin broilertuotanto on keskittynyt broilerteurastamoiden ympärille.

– Pirkanmaalla oli puolitoistatuhatta sikatilaa, kun aloitin parikymmentä vuotta sitten MTK:n leivissä. Nyt niitä on alle sata, MTK Pirkanmaan toiminnanjohtaja Visa Merikoski sanoo.

Hänen mielestään perussyy sikaloiden harvenemiseen on EU-tukipolitiikka.

– EU on pitänyt sikaa ja broileria vain viljapolitiikan jatkeena. Broilertuotanto on pärjännyt vahvan sopimustuotannon avulla ja kulutuksen kasvun ansiosta: broilerin kulutus on monikymmenkertaistunut EU-aikana, Merikoski sanoo.

– Kyllä se niin on, että jos maatalous loppuu, loppuu myös maaseutu, Jyrki Ahola sanoo.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?