Tulipalo: Elämäntyö oli lähellä haihtua savuna ilmaan

Elämää kanojen kanssa 30 vuotta

Kanat munivat osan munista paikkoihin, joista ne on kerättävä käsin talteen. Arat linnut eivät tuttua hoitajaansa pelkää, mutta vieras saattaisi aiheuttaa pakoreaktion.

Sydän-Hämeen Lehden edeltäjä Kunnallistiedot julkaisi 1980-luvun puolivälissä jutun, jossa Saarioinen Oy ilmoitti etsivänsä uusia broilerinkasvattajia. Luopioislainen Matti Rulja innostui heti ajatuksesta.

–Joku hulluus iski silloin, muistelee Rulja naureskellen 30 vuoden takaista aikaa.

Kun Arja-vaimokaan ei ollut asiasta eri mieltä, ryhdyttiin Aitoon kylään rakentamaan 15 000 linnun kasvattamoa. Sen suurempia eivät silloiset säädökset sallineet.

Naapurikunnassa Sahalahdella vastaavia oli jo useita, mutta Luopioisissa hanke oli ensimmäinen laatuaan. Etäisyys nykyisin Pälkäneen kuntaan kuuluvalta tilalta Saarioisten teurastamolle on kuitenkin vain parikymmentä kilometriä.

Broilereita Ruljat kasvattivat 90-luvun puoliväliin asti, kunnes Saarioinen ehdotti tuotantosuunnan muutosta.

–Silloin meille tulivat ensimmäiset emonuorikot. Tautiriskit otetaan näissä hommissa aina vakavasti, ja me olemme sen suhteen sopivasti erillään Sahalahden keskittymästä, Rulja perustelee muutosta.

Nuorikoista kasvatetaan munivia emokanoja, joiden munista taas haudotetaan untuvikot broilerikasvatukseen. Nuorikoille kanalaa laajennettiin ja pian laajennuksen jälkeen alkoi munittamon rakentaminen vanhemman, Tipulaksi nimetyn kanalan viereen.

–Nuorikot tulevat meille muutaman viikon ikäisinä, ja noin 18 viikon iässä ne siirretään munittamoon meille tai muualle, selventää Arja Rulja emokanojen elämän kulkua.

Emokanat ovat kansainvälistä väkeä, sillä ne syntyvät nykyisin ulkomailla ja siirtyvät untuvikkoina Suomen puolelle. Pälkäneläisiä niistä tulee muutaman karanteeniviikon jälkeen. Munittamossa niillä on myös sulhasia, sillä munantuotanto edellyttää vajaan kymmenen prosentin kukko-osuutta.

Emokanojen työura kestää vajaan vuoden, jonka jälkeen ne käytetään joko ihmisravinnoksi tai lemmikkieläinten ruuaksi. Kuluttajien broilertuotteiksi ne eivät päädy. Emokanan elämää voisi luonnehtia liikkuvaksi, sillä sama tipu saattaa elellä viidessä eri paikassa reilun vuoden mittaisen elämänsä aikana.

Hälytys tuli lähelle

Maaliskuun 18. päivänä 2015 kohtalo puuttui asioiden kulkuun tulipalon muodossa.

Automatiikka tuo munat pakkaamon puolelle, mutta lajittelu vaatii Matti Ruljan kouliintunutta silmää.

– Ajelin Aitoosta kotiin ja sain hälytyksen puhelimeen, josta näin että sähköt olivat poikki. Ihmettelin  mitä aggregaatti pitää kolinaa, pauketta ja savuttaa. Kun avasin munittamon teknisen tilan oven, oli täysi helvetti vastassa, kuvailee isäntä katastrofin alkuhetkiä.

Perheen vanhempi poika Jesse Rulja oli samaan aikaan kotonaan parin kilometrin päässä.

–Olin lähdössä munittamolle, mutta tuli puhelu ja jäin puhumaan viideksitoista minuutiksi. Kun sain puhelun loppuun, puhelimeen tulikin saman tien palohälytys. Huomasin heti, että nyt palaa tutussa kohteessa, muistaa VPK:ssa toimiva Jesse kriittisiä hetkiä.

Pelastustöihin riensivät kaikki lähiseudun VPK:t ja yksiköitä myös lähikaupungeista. Munittamon etuosaa, jossa sijaitsevat tekniset ja sosiaaliset tilat sekä munien pakkaamo, ei enää mikään pelastanut. Viallisesta sähkölaitteesta lähtenyt palo poltti kaiken, mikä oli palavaa.

Onni onnettomuudessa oli, että hyvin toiminut palokatko esti tulen leviämisen kanalan puolelle, eikä yksikään eläin kuollut tulipalossa. Sähköjen katkeaminen aiheutti kuitenkin sen, että molemmissa kanalarakennuksissa pysähtyi ruokinta, lämmitys ja ilmanvaihto. Palon sammuttamisen ohella tehtiin hartiavoimin töitä väliaikaisten sähkökytkentöjen eteen kanojen pelastamiseksi. Kaiken lisänä munittamon yläpohjaan kertynyt sammutusvesi aiheutti romahdusvaaran.

Vaikka  munittamon kanat säästyivät tulelta, ne jouduttiin kuitenkin myöhemmin viemään lopetettaviksi. Niiden hengissä pitäminen pidempään olisi ollut mahdotonta tilapäisjärjestelyillä tulipalon jälkeen.

Koko perheen yritys

Palo aiheutti puolen vuoden katkoksen tuotantoon. Lopettaminen ei käynyt edes mielessä, vaan uusien normien mukaisten lupien tultua hyväksytyksi, rakennettiin tuhoutuneen osan tilalle uutta päivitetyllä tekniikalla.

Tekniikalla ja suunnittelulla on munittamokanalassa iso rooli. Lähes kaikki toiminnot ruokinnasta lämmön ja valon säätelyyn sekä ilmanvaihtoon on ohjelmoitu toimimaan optimaalisesti. Tuottavuus on pitkälti kiinni oikeanlaisten olosuhteiden luomisesta eläimille.

Tuotannon suunnittelu on nykyisin Jesse Ruljan vastuualuetta. Se ei edellytä jatkuvaa paikalla oloa, joten hän pystyy käymään palkkatyössä muualla. Veljeksistä nuorempi Jussi käy myös isänsä apuna kanalassa sen minkä ehtii omalta Ruljanssi-yritykseltään. Ruljanssissa hän tuottaa luonto- ja liikuntapalveluja avovaimonsa Reetta Heikkilän kanssa.

Kanalatoimintaa Ruljat pyörittävät osakeyhtiömuotoisena.  Kuuttakymppiä hiljalleen lähestyvä isä-Matti kertoo, että sukupolvenvaihdosasioista on puhuttu.

–Viimeisten kahden vuoden aikana olen käynyt joka päivä kanalassa, kiteyttää Matti työn sitovuuden.

Vaikka automatiikkaa on paljon, vaaditaan yrittäjältä silti jatkuvaa tarkkailua ja käsityötä. Muun muassa ”vääriin” paikkoihin munitut munat kerätään käsityönä useamman kerran päivässä. Kanat ovat arkoja eläimiä ja reagoivat muutoksiin herkästi, joten vieraalla ei ole niiden sekaan menemistä.

–Kanan sielunelämää en ole vielä itsekään täysin oppinut 30 vuodessa, Matti Rulja huokaa.

Jussi Rulja seuraa katseella, kun isä-Matti täyttää hakelämpölaitoksen siiloa. Kaikki kanalan tarvitsema lämpö tuotetaan hakkeella.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?