Uusia kuntoilutapahtumia luoneen Anssi Kukkosen nimi on noussut monena syksynä esiin, kun on ryhdytty etsimään Vuoden Pälkäneläistä. Tänä vuonna juuri kukaan ei puhunut Aitoo Trail -polkujuoksusta, Kaukkalan ympärijuoksusta tai Pihtilammen Retrosta, mutta silti Kukkonen keräsi äänestyksessä melkoisen äänivyöryn.
”Aitoon pelastaja”, ”Aina aurinkoinen kauppias, joka on tuonut kyläkauppaan ja sen somekanaviin hyvän meiningin”, pälkäneläiset perustelivat Kukkosen valintaa.
Kukkonen sai äänestyksessä 43 prosenttia äänistä ja tuli valituksi ylivoimaisella tavalla Vuoden Pälkäneläiseksi
– Pelkästään ehdokkuus oli jo iso juttu. Valinta on hieno huipennus erikoiselle vuodelle, huhtikuussa aloittanut Aitoon kyläkauppias kiittelee.
Hän tietää hyötyneensä nettiäänestyksessä aktiivisista asiakkaistaan.
– Anna Tapion koululla oli kuulemma teippailtu oviin mainoksia ja äänestysohjeita.
Sisäoppilaitos on yksi keskeinen syy siihen, että kauppa voi pärjätä muutaman sadan asukkaan kylässä.
– Koulu näkyy myös kaupassa. Karkki-, jätski-, sipsi- ja limuvalikoimien on oltava kunnossa. Ja nuudeleita pitää löytyä. Nyt on ollut pieni kriisi, kun tavarantoimittajalla on ollut vaikeuksia kananuudeleiden kanssa.
Paikallislehdestä kyläkauppiaaksi
Aitoo jäi hetkeksi ilman kauppaa, kun Kesko lakkautti kylästä Suomen pienimmän Siwan. Sydän-Hämeen Lehdessä ilmoitusmyyjänä toiminut Anssi Kukkonen asuu parin sadan metrin päässä kaupasta. Hän laskeskeli realiteetteja hetken aikaa ja teki keväällä ison ratkaisun. Hän vuokrasi tilan ja perusti maan pienimmän M-kaupan. Myymälätilaa on 60 neliömetriä.
– Se on ollut pakko oppia hyväksymään, että aina ei voi olla kaikkea. On valittava, mitä ja miten paljon ottaa, että tavara mahtuu hyllyyn, eikä tule liikaa hävikkiä.
Perusvalikoimia on täydennetty paikallisilla tuotteilla. Hyllyyn on juuri saatu Penttilän joululaatikot. Myös naapurista tulevia rieskoja myydään paljon.
– Se on ollut meille molemmille yllätys, miten paljon niitä menee. Toisaalta paikallistuotteiden hinnoissa ei katsota kaupan kokoa. Rieskoja ei saa mistään halvemmalla kuin täältä. Myös toimitus on aika joustavaa: käyn itse hakemassa tai Heikki tuo lisää tavaraa, kun sitä tarvitaan.
Jouluksi kauppaan kootaan myös paikallinen joulupussi, jossa on esimerkiksi tyrnihyytelöä, salaattikastiketta ja sinappia Rönnvikistä, Uotilan perunalimppua ja Penttisen hunajaa.
– Joulupakettiehdotus tuli asiakkailta. Myös tuotetoiveita tulee jonkin verran. Jos tavara käy kaupaksi, niin niitä pidetään jatkossakin.
Pieni kauppa erottuu henkilöitymällä
Anssin kauppa on tullut alusta alkaen lähelle asiakkaita sosiaalisen median kautta.
– Jo kaupan nimeä miettiessäni tajusin, että kaupan pitää henkilöityä, jotta se erottuu. Myös sosiaalisessa mediassa pystyy pistämään itseään likoon. Arjessa päivitykset vain tahtovat jäädä liikaa tuote-esittelyiksi.
Reilun puolen vuoden aikana tuore kauppias on ehtinyt nähdä, että mökkipaikkakunnalla talvikausi on varsin erilainen kuin kesä. Tähän talveen Sappeen 17300 kausikorttikorttilaista saattavat kuitenkin tuoda lisävipinää.
– Työn fyysisyys tuli pienenä yllätyksenä. Se on ihan lepoa ja juhlaa, kun pääsee kassalle juttelemaan asiakkaiden kanssa. Pääosa työstä on kuitenkin roudaushommaa eli tavaran nostelemista hyllyyn. Onneksi olin valmiiksi hyvässä fyysisessä kunnossa.
Myös siinä on ollut oppimista, että työt eivät tule koskaan valmiiksi.
– Lehdessä tottui siihen, että on aina joku muu, joka hoitaa asioita, mutta kaupassa pitää reagoida saman tien itse. Tietty kaaos on päällä päivittäin.
Kukkonen sanoo, että paikallislehden vuosista oli paljon hyötyä uudelle yrittäjälle.
– Olen saanut olla tiiviisti tekemisissä seudun yrittäjien kanssa. Ilman heitä aloittamisen kynnys olisi ollut paljon suurempi.
Aitoossa on elinvoimaa
Anssi Kukkonen tiesi ratkaisua tehdessään, ettei kyläkauppiaana rikastu.
– Ei tämä ole mikään tulevaisuuden ala, sillä väki vanhenee kylissä. Aitoossa on kuitenkin elinvoimaa, koska täällä on työpaikkoja ja koulu. Lisäksi kylässä on poikkeuksellista yhteisöllisyyttä.
Yrittäjä on pyrkinyt pitämään huolen siitä, ettei ole töissä aamusta iltaan.
– Pidän päivän viikossa vapaata, ja arkisin pyrin lähtemään kotiin neljän, viiden aikaan.
Normaalisti mies suuntaisi työpäivän päätteeksi metsäpoluille juoksulenkille, mutta syksyisessä Repoveden polkujuoksutapahtumassa sattunut polvi pakottaa talven ajaksi vaihtoehtolajien pariin.
– Ostin juuri käytetyn maastopyörän, ja sitä olisi tarkoitus lähteä testailemaan. En pääse edes Joulujuoksuun, joten lähden Helsinkiin vapaaehtoishommiin, Pelastakaa lapset -järjestölle varoja tuovan hyväntekeväisyystapahtuman isä kertoo.
Vuoden Pälkäneläinen (yhteensä 1734 ääntä)
Anssi Kukkonen 742
Minna Rauas 269
Aimo Kokkola 221
Harri Uotila 170
Markku Riihiranta 140
Mika Hippeläinen 63
Riitta Tiitola 46
Pyry Vaismaa ja Aleksi Saari 40
Anja Mattila-Tolvanen 18
Lisäksi äänestettiin:
Ismo Auraneva: ”Menestyksekäs ja pitkäaikainen yritysjohtaja, mutta ennen kaikkea kova junioreiden liikuntakasvatuksen puolestapuhuja (erityisesti jääkiekon). Ei tuo itseään esille, mutta on saanut elämässään paljon aikaan.”
Harri And: ”Tekee työtä kaikkien hyväksi, ilman kiitosta tai sen isompaa julkisuutta.”
Paula Papu Eloranta: ”Tekee työtään suurella sydämellä.”
Tapani Heikkilä: ”Uuttera maanrakennusyrittäjä Kuisemasta.”
Heikki Hemilä: ”Aina auttavainen aurinkoinen perunaviljelijä ja polttopuitakin löytyy.”
Erkki Hyöki: ”Kirkkareiden primus motor!”
Antti Kallio: ” ’Maatalousneuvos’, joka teki maanviljelijänä uusia kokeiluita ja harrasti luomuviljelyä. Ahkeroinut uppoavan talon asiamiehenä. Baareissa aktiivinen keskustelija.”
Anne Kauppila: ”Lahjakas lavataiteilija. Näyttelijälahjakkuus ja pitäjänkuulu runonlausuja.”
Jani Koponen: ”Paras ja hauskin opettaja ylä-asteella.”
Ossi Kukko: ”Uuttera ja työteliäs maanviljelijä Laitikkalasta jo ainakin kahdeksannessa polvessa.”
Aune Mattila: ”Mahtava persoona, hyvä opettaja. Rakastettu ja pidetty jo eläkkeellä oleva opettaja, joka taitaa käsillä tekemisen niin tilkkutöissä kuin toisten auttamisessa.Lähimmäisen rakkaus aina mielessä oli kyseessä kuka vain.”
Riitta ja Markku Ranta: ”Ikäpisteen Nettikerhon iloiset ja kannustavat vetäjät auttavat pyyteettömästi ikäihmisiä tietokoneiden, tablettien ja älypuhelinten kanssa. Huolehtivat myös ikäihmisten liikunnasta suunnittelemalla ja vetämällä mielenkiintoisia kävelylenkkejä niin omalla kylällä kuin lähikunnissakin.
Noora Rosberg: ”Vuoden positiivisin käsityöyrittäjä, joka omalla tyylillään vääntää rautalangasta Pälkänettä Suomen ja maailman kartoille. Laulava, naurava, superenerginen ja kaiken aikaansaava; tartuttaa tekemisen ilon ympärilleen.”
Ulla Siren: Paikallislehden kirjoittaja, jonka teksteissä välittyy kiintymys kotiseutuun ja koko isänmaahan. Lähestyy jutuissaan kohdettaan kunnioittaen ja asiallisesti. Sirenillä on luontainen kyky kuulla ja nähdä toinen ihminen: hänen henkilöhaastattelunsa ovat syvälle luotaavia. Tallentanut pitäjän menneisyyttä kirjoittamalla mm. Pälkäneen apteekin historian, ja valmistumassa on Kostiakodin historia.
Ville Suutari: Rakastettu ja suurisydäminen eläinlääkäri.
Topi Tukiainen: ”Tuonut Pälkänettä tunnetuksi puurakentamisen saralla.”
