”Pienen aasin askeleet jo kuuluu kaukaa tieltä. Jokainen nyt tietää kuka tulossa on sieltä.” Tuleva sunnuntai on ensimmäinen adventtisunnuntai. Se aloittaa uuden kirkkovuoden. Enemmän kuin kirkkovuoden aloitus tulee sanasta adventti mieleen joulu. Adventista alkaa joulun odotus. Voisiko jopa sanoa, että ensimmäinen adventtisunnuntai on lähtölaukaus jouluun?
Monelle lapselle tärkeä joulun odotukseen liittyvä asia on adventti-/joulukalenteri. Adventtikalenterin luukut alkavat vasta adventista olipa se marraskuun puolella tai vasta joulukuussa kuten tänä vuonna. Joulukalenteri alkaa aina joulukuun alussa. Ensimmäiset adventtikalenterit tulivat Suomeen vuonna 1947 partiolaisten tuomina. Perinteinen adventti-/joulukalenteri on kuvakalenteri. Niiden lisäksi nykyisin on saatavilla suklaa-, lelu-, arpa- ja mitä kaikkia kalentereita lieneekään. Eikä pelkästään lapsille tarkoitettuja, vaan myös meille aikuisille. Jokaisessa on kuitenkin ideana se, että joulua lähestytään luukku kerrallaan. Kalenterin avulla lapsenkin on helppo hahmottaa joulun lähestymistä, montako yötä ja päivää jouluun on jäljellä. Kalenterin tarkoitus onkin alun perin ollut lievittää lasten jouluaattoon ja lahjoihin kohdistuvaa jännitystä ja nimenomaan tehdä joulun odotuksen ajanlasku konkreettisemmaksi.
Kalenterin luukun takaa löytyy joka päivä uusi yllätys. Joulun lahja ihmisille ei sen sijaan ole yllätys. Pieni Jeesus-lapsi seimessä on sama vuosi vuoden jälkeen. Voisiko sanoa tuttu ja turvallinen? Merkki siitä, että Jumala ei ole meistä kaukana. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina saamme pyytää Taivaan Isältä ”Valmista meissä tilaa joulun odotukselle ja joulun ilolle”.
Riikka Rantakallio
Diakoni
Kangasalan seurakunta
