Yhdessä tehty: Sini-valkoiset ryijyt jäävät koristamaan koulujen seiniä

Paras rättikässätyö ikinä

Robert Vuorinen esittelee omaa ryijyään.

Helmi Järvi esittelee omaa, vielä hieman keskeneräistä ryijyään.

Rautajärven koulun käsityöluokassa on hiirenhiljaista. 5.–6.-luokan oppilaat istuvat pöydän ääressä ja keskittyvät. Lankanippu neulansilmään, ja neula sisään säkkikangaspalan etupuolelta.

– Tämä on helppoa, kun vaan muistaa keskittyä, Janne Härkälä miettii.

Jannen vieressä istuva Robert Vuorinen on saanut oman työnsä, pienen ryijyn, jo valmiiksi. Hän kysyy opettajalta lupaa tehdä toinen, ja se toki sopii opettaja Tuija Mattilalle. Vuorista vastapäätä istuvan Helmi Järven työ on vielä kesken, mutta kuitenkin jo erittäin hyvässä vauhdissa.

Kun kaikki koulun vanhimmat oppilaat ovat saaneet ryijynsä valmiiksi, on 3.–4.-luokkalaisten vuoro. Oppilaiden tekemistä paloista kootaan yksi tai kaksi suurempaa ryijyä, jotka jäävät koululle muistoksi Suomen 100-vuotisjuhlavuodesta.

– Oppilaat saavat päättää ryijynsä kuvion vapaasti. Ainoa vaatimus on, että jokaiseen ryijynpalaan tulee sini-valkoinen väritys. Voi olla, että myös 1–2-luokkalaiset pääsevät tekemään omat ryijynsä, mikäli tuntuu siltä, ettei tehtävä ole heille liian vaikea, oppilaita ryijyn teossa auttava Hilma & Olgan käsityöyrittäjä Irmeli Valkama kertoo.

Tekijöidensä näköisiä ryijyjä

Ryijyjä tehdään yhteisvoimin Rautajärven koulun lisäksi myös Aitoon sekä Luopioisten Kirkonkylän kouluilla. Valkama neuvoo oppilaille kädestä pitäen ryijysolmun ompelemisen neulan ja lastan avulla.

– Hyödynnämme kouluilta jo löytyviä materiaaleja parhaamme mukaan. Minä lahjoitan langat ja lainaan tarvittavat neulat. Rautajärvellä käytämme lastoina koululaisten omia viivottimia, ne kun sattuvat olemaan juuri sopivan pituisia tähän työhön, Valkama mainitsee.

Ennen ompelutyön aloittamista urakka on suunniteltu huolella. Jokainen on hahmotellut mallin ensin paperille, ja sen jälkeen mallintanut sen lyijykynän avulla ryijypohjana toimivalle säkkikankaalle. Tärkeä vaihe on myös vaakalankojen harventaminen noin sentin välein, jotta työn tekeminen käy joutuisammin.

– Jokaisesta ryijystä tulee ihan varmasti tekijänsä näköinen, mikä onkin tärkeää.

Ajatuksen kouluille jäävien ryijyjen tekemisestä sai alun perin opettaja Minna Hölli Kirkonkylän koulusta. Valkama nappasi ajatukseen kiinni heti.

– Ennen kuin aloitamme varsinaisen käsityön, käymme läpi hieman myös teoriapuolta: ryijyjen historiaa ja niiden tekemistä, Valkama lisää.

Käsityöyrittäjä toivoo, että lasten mieleen jää ainakin yksi ryijynnimi. Rautajärven 5-6-luokkalaiset muistavatkin jo, että Suomen kuuluisimman ryijymallin nimi on Liekki, ja että sen suunnittelija on Akseli Gallen-Kallela.

Ryijy ei valmistu hetkessä

Irmeli Valkaman mielestä on hienoa, että oppilaat saavat ryijyprojektin avulla tuntumaa sellaisen käsityön tekemiseen, joka ei valmistu kovin nopeasti. Kokemuksen jälkeen lasten on helpompi hahmottaa – ja myös arvostaa – sitä vaivannäköä, minkä käsityön tekeminen usein vaatii.

– Paras palaute tähän mennessä on kuitenkin ollut se, kun eräs oppilas totesi, että ”tämä on paras rättikässätyö ikinä”, Valkama mainitsee.

Ryijy:

  • Pitkänukkainen villainen peite, joita pidetään nykyisin lähinnä seinällä koristeena.
  • Kudotaan joko kangaspuissa tai tehdään ompelemalla nukat valmiiseen pohjaan
  • Tehty jo viikinkien aikana. Suomessakin ryijyjä käytettiin tyypillisesti peitteinä ja lämmikkeinä.
  • 1800-luvulla tuotanto alkoi taantua, kun teollistumisen myötä markkinoille tulivat halvat tehdastuotteet. Vuosisadan lopulla kansallisromantiikka nosti ryijyt uuteen kukoistukseen.
  • Säilyy pitkään puhtaana ja tarvitsee harvoin vesipesua. Ryijyä voi huoltaa varovasti imuroimalla tai tuulettamalla ulkona varjossa kuivalla säällä. Tuuletus tehdään vasta imuroinnin jälkeen, jotta ilmankosteus ei kiinnitä pölyä entistä tiiviimmin tekstiiliin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?