Osana itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia jokaiselle Kuhmalahdelle haudatulle sotiemme sankarivainajalle lasketaan muistoseppele. Haudoille laskettavia seppeleitä on tehty yhteistoimin. Myös Pohjan koulun oppilaita on ollut mukana sidontatöissä.
Maanantai-iltana kirjastossa tuoksui vahvasti metsä, kun sinne kerääntyneet talkoolaiset muotoilivat kuusenoksista pieniä seppeleitä kirkonkylän sankarihaudoille. Tavoitteena oli saada valmiiksi 64 seppelettä, mikä luku vastaa hautausmaalle haudattujen sankarivainajien määrää.
Talkoolaiset saavuttivat ja samalla myös hieman ylittivätkin tavoitteensa 70 seppeleen lopputuloksella. Vehkajärven sankarihaudoille tarvittaville 21 seppeleelle Vehkajärven Martat ovat järjestäneet tekijät.
Kuhmalahtelaiset osallistuivat omalla panoksellaan koko maan laajuisiin seppeletalkoisiin, joiden tarkoituksena on saada tehtyä seppele jokaiselle sankarihaudalle. Kuhmalahdella vapaaehtoiset järjestöt ottivat haasteen vastaan ja järjestivät talkoita.
Eno kaatui heti sodan alussa
Kirjaston talkoissa melkein parinkymmenen sitojan sormet kävivät niin nopeasti, että jo kolmen vartin jälkeen koossa oli Mervi Kortelahden antaman tilannetiedotuksen mukaan 44 seppelettä. Rivakkaan edistymiseen vaikutti sekin, että osa talkoolaisista toi jo mukanaan valmiita töitä.
–Tein kotona yhdeksän. Nyt on kolmas tai neljäs menossa, Seija Vappula sanoi.
–Tämä on nopeaa hommaa, kun havut on valmiiksi napsittu sopivan kokoisiksi, Hanne Oinonen täydensi.
Oinosen veti talkoisiin Suomi 100-juhlavuosi ja halu olla omalta osaltaan varmistamassa sitä, että jokaiselle Kuhmalahden sankarihaudalle saadaan seppele tehtyä ja laskettua. Mukanaan hänellä oli pikkupoikansa Taito Tiilikainen, joka hänkin osallistui seppeleiden tekoon.
Pirkko Vappula mainitsi, että yksi Kuhmalahden sankarivainajista on hänen enonsa ja samalla kummisetänsä Toivo Lahtinen.
–Eno kaatui heti sodan alussa 16.11. Minulla ei ole hänestä muistikuvia, olin silloin vasta puolivuotias. Mutta minulle on kerrottu, että eno talutti minulle vasikan kummilahjaksi, Vappula sanoi naapurissa silloin asuneesta kummisedästään.
Tytär kuunteli veteraanien muistoja
Kati Hytti lähti talkoisiin hyväksi kokemansa asian puolesta ja sai mukaansa myös miehensä Heikki Toskalan.
–Mukava näperrellä, Toskala luonnehti työtä.
Sodissa kaatuneille kunnioitusta osoittavat seppeleet saivat Hytin ja Toskalan kanssa saman pöydän ääressä työskennelleen Annukka Reinolan muistelemaan omaa veteraani-isäänsä.
–Isä oli viisi vuotta rintamalla. Hän ei tullut sieltä henkisesti ehjänä takaisin. Oli hermostunut, ei kyennyt hillitsemään itseään, mutta pystyi siitä huolimatta tekemään työuran puutarhurina, Annukka Reinola kertoi isästään Erkki Reinolasta.
–Pikkulikkana kuuntelin, kun isä meille tulleiden veteraanikavereidensa kanssa puhui sota-asioista. Ne olivat kauheita juttuja.
