Pälkäneen seurakuntatalolla viime lauantaina esitetyssä Jumalten keinussa oli useita L.Onervan runoja. Voidaan sanoa, että runoilijatar palasi Pälkäneelle.
L.Onerva oli näet 1920–-1940 luvuilla lukuisia kertoja Kukkolassa rouva Inkeri Ollilan huvilalla Revonristissä. Yleensä vierailut tehtiin kesäaikaan, mutta poikkeuksiakin oli.
Onerva vietti esimerkiksi talvisodan joulun 1939 Revonristissä ja riimitteli vieraskirjaan komean kiitosrunon, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu näin:
Kiitos olkoon emännälle
ynnä koko pitäjälle
antamasta hoivan, huolen
tulilinjan tällä puolen
Täss´ on uljas pioneeri
Helsingistä kavaljeeri,
joka juhlaa ikävöiden
viettää. Kenties kyynelöiden
mielessänsä koti lauha
rinnan päällä puurokauha.
Onerva ja Inkeri olivat mitä läheisimpiä ystäviä, mikä selviää Inkerin säilyneestä kirjeenvaihdosta ja muusta kirjallisesta aineistosta. Onerva omisti Inkerille kaikkiaan liki 70 runoa. Ystävyys jatkui Inkerin kuolemaan asti ja viimeinen on muistoruno hänen kuoltuaan 1952:
…. Kiitos, Sa ainoa
Kaikesta kaikesta
mik´ on mulla tallella
tuskassa, murheessa.
Raunioilla asun ma.
Paavo Virkkunen
