Suomen suurimpiin ylpeyden aiheisiin kuuluu tasa-arvoinen ja laadukas koulujärjestelmä. Sen ansiosta maa ponkaisi sotien jälkeen muutamassa vuosikymmenessä kehitysmaatasolta maailman huipulle.
Vielä puoli vuosisataa sitten suomalaislapsen koulutusmahdollisuudet riippuivat paikkakunnasta ja perheen taloudellisesta asemasta. Koulutuksen tasa-arvo alkoi maksuttoman peruskoulun myötä.
Tässä lehdessä kerrotaan Luopioinen-mitalilla palkitusta Rauni Viukarista, joka johti tasan 50 vuotta sitten aloitettua peruskoulukokeilua Aitoossa.
Ennen peruskoulua elettiin rinnakkaiskoulujärjestelmässä, joka käsitti kansakoulun ja lukutaitoja vaativan oppikoulun. Kansakoulu opetti perusteet, kuten luku- ja laskutaidon. Sen jälkeen vain osa lapsista jatkoi yksityisiin oppikouluihin, koska vähävaraisilla perheillä ei ollut varaa niiden maksuihin.
Oppikoulujen joukossa oli valtiollisia, kunnallisia ja yksityisiä maaseudun yhteiskouluja sekä kaupunkien lyseoita. Kouluja ylläpitivät säätiöt, yhdistykset ja osakeyhtiöt.
Peruskoulu-uudistuksessa koulutus otettiin kuntien tehtäväksi. Uudistuksessa edettiin aivan päinvastaiseen suuntaan kuin parhaillaan tehtävässä sote-uudistuksessa, jossa julkisen terveydenhuollon rinnalle tuodaan yksityinen vaihtoehto.
Yksityiskoulut vastustivat peruskoulu-uudistusta voimakkaasti. ”Sosiaalistamisessa” nähtiin ideologisia peikkoja. Myöhempi tutkimus on osoittanut, etteivät pelot olleet aivan turhia, sillä Pirkkalan peruskoulussa kasvatettiin lapsia vallankumousoppiin. Oppimateriaalina käytettiin neuvostoliittolaisia kirjoja ja Suomi-Neuvostoliitto-seuran materiaalia, joissa kerrottiin sosialismin suurista saavutuksista ja kapitalistimaiden riistopolitiikasta.
Pirkkalan harharetki ei tuottanut kovin kehuttavia tuloksia, vaan se jäi peruskouluhistorian alkutaipaleen erikoiseksi poikkeukseksi.
Suomalaisesta peruskoulusta on tullut menestystarina. Koulutuksen tasa-arvon ansiosta pieni maa on hyödyntänyt potentiaalinsa. Kaikki saavat opiskella kykyjensä, eivätkä syntyperänsä tai varallisuuden mukaan.
Vuosituhannen vaihteesta alkaen tehdyt Pisa-tutkimukset ovat todistaneet, että peruskoulu antaa suomalaislapsille hyvät lähtökohdat elämään. Suomen tulokset ovat olleet alusta alkaen selvästi OECD-maita parempia. Vaikka Suomi erottuu edelleen edukseen, pistemäärät ovat laskeneet vuodesta 2006, voimakkaimmin matematiikassa.
Vuoden 2015 tutkimuksessa suomalaiskoululaiset pärjäsivät parhaiten uudenlaisessa ongelmanratkaisutehtävässä. Se ei mittaa ulkoa opeteltavia tietoja, jotka ovat aina saatavissa netistä, vaan siinä testattiin, miten 15-vuotias pystyy ratkomaan ongelmia yhteistyössä muiden kanssa.
Chat-keskustelu tietokoneohjatun tietokoneagentin kanssa edellytti vuorovaikutus- ja keskustelutaitoa, mutta myös hyvää lukutaitoa. Siksi suomalaistytöt menestyivät testissä poikia paremmin. Sama ilmiö havaittiin muissakin ongelmanratkaisussa hyvin menestyneissä maissa.
Myös suomalaiskouluja selkeästi paremmat pisteet saaneella Pälkäneen yhteiskoululla tytöt erottuivat ongelmanratkaisutehtävässä ja muissa Pisa-kokeissa selvästi edukseen.
Koulutuksen tasa-arvoa nakertaa se, että sukupuolen lisäksi myös perhetausta vaikuttaa osaamiseen. Jos äidillä on vain peruskoulutausta, suomalaiskoululaisen tulokset jäivät Pisa-tutkimuksessa OECD-keskiarvon alapuolelle.
Perhetaustan vaikutus kertautuu maahanmuuttajien lapsilla. Matalasti koulutettujen maahanmuuttajien jälkeläiset, etenkin pojat, selviytyvät Pisa-tutkimuksessa heikosti. Kotoutuminen ei ole onnistunut kovin hyvin, sillä myös toisen polven maahanmuuttajat pärjäsivät kehnosti.
Maantieteellisesti koulutuksen tasa-arvo toteutuu Suomessa hyvin, sillä Pisa-tutkimuksessa koulujen väliset erot olivat pieniä. Muualla maailmassa eroja kasvattaa se, että jako ammattiin ja akateemiselle uralle suuntautuneisiin on tapahtunut jo ennen 15 ikävuotta. Suomessakin jako tapahtui vielä kansakouluaikaan neljännen luokan jälkeen eli noin 11-vuotiaana.
