Peruskoulun äiti

Suomi 100 -juhlavuosi on samalla Aitoon koulujen juhlavuosi. Aitoon yhteiskoulu perustettiin sata vuotta sitten ja peruskoulu aloitti Aitoossa 50 vuotta sitten.

Vuonna 1917 ovensa avannut yhteiskoulu oli maaseudulla erikoisuus, sillä sellaista ei ollut sata vuotta sitten edes Valkeakoskella, Kangasalla tai Pälkäneellä. Pitkän päivätyön opettajana tehnyt Rauni Viukari näkee sivistystahdon taustalla käytännölliset syyt.

– Luopioinen oli sen verran kaukana lähimmistä kaupungeista, että vain varakkaat pystyivät lähettämään lapsensa sinne yhteiskouluun. Esimerkiksi Ämmätsän lapset asuivat Hämeenlinnassa koulukortteerissa, jossa heillä oli erikseen apulainen hoitamassa ruuat.

Yhteiskoulu madalsi rimaa, ja rahvaan jälkeläiset pääsivät osalliseksi sivistyksestä. Heistä monet menestyivät jopa isojen talojen lapsia paremmin ja etenivät yhteiskunnan näköalapaikoille.

Aitoon yhteiskoulu ei kuitenkaan koskaan päässyt kunnolla jaloilleen. Koululle olisi alusta alkaen tarvittu uudet opetustilat, mutta niitä ei koskaan päästy rakentamaan. Koulu toimi väliaikaistiloiksi tarkoitetussa Touon tilan päärakennuksessa. Sen viereen rakennettiin asuntola, jossa naapurikunnista ja sivukyliltä saapuneet koululaiset asuivat. Vajavaisten tilojen vuoksi koulun oli vaikea saada pysyvää toimilupaa ja täysiä valtionosuuksia.

 

Yritettiin yhteiskoulua, saatiin peruskoulu

1930-luvun taitteen lama koetteli Aitoon ja Luopioisten seutua kovalla kädellä. Myös koulu ajautui konkurssiin. Yhteiskoulun raunioille oman koulunsa myöhemmin perustanut Anna Tapio osti koulukiinteistön.

Talousvaikeuksien kanssa painiskellut yhteiskoulu sinnitteli muutaman vuoden vuokralaisena, kunnes sitä alettiin ajaa alas. Yhteiskoulun taival loppui vuonna 1940, mutta aitoolaisten palo lasten kouluttamiseen ei.

Luopioisiin yritettiin moneen kertaan saada yhteiskoulua, mutta hakemukset eivät edenneet valtion hallinnossa – kunnes 1960-luvulla maahan alettiin puuhata peruskoulua. Luopioinen ryhtyi kokeilukunnaksi ja siirtyi ensimmäisten joukossa uuteen peruskouluun.

– Eri puolilta maata oli 11 kokeilukuntaa, joista lähin oli Pirkkala, Rauni Viukari muistelee.

Hän ryhtyi rakentamaan peruskoulua Aitooseen tasan 50 vuotta sitten.

– Kaikki alkoi tyhjästä. Muistan, miten kiersimme haalimassa käyttökelpoisia opetusvälineitä kansakouluilta, joita ajettiin siihen aikaan alas, koska kylissä ei enää ollut lapsia samaan malliin kuin sotien jälkeen.

Rahaa oli niukasti, mutta kaikki tarvittava kaavittiin vähästä kasaan.

– Esimerkiksi Padankosken lakkautetulta koululta löytyi käyttökelpoista tavaraa.

Peruskouluaikaan oli valmistauduttu kansakouluilla jo muutaman vuoden.

– Kouluissa opiskeltiin peruskouluun valmistavia aineita, esimerkiksi englantia ja matematiikkaa syvemmältä.

 

Kansalaiskoulu jatkoi hetken aikaa rinnalla

Peruskoulun aloitti Touon tilan päärakennuksessa, jossa yhteiskoulukin oli toiminut. Alkuun käytössä oli vain yksi luokka.

– Puitteet eivät olleet kovin kummoiset. Vierestä järjestettiin lisätilaa, kun tarvittiin toinen luokkahuone, Rauni Viukari muistelee.

Peruskoulu toimi nykyisen Anna Tapion koulun tontilla pari, kolme vuotta, kunnes pääsi vähitellen muuttamaan ”kivikouluun”.

– Kansakoulu oli vallannut uuden koulun kokonaan, mutta sieltä järjestettiin tilaa yläasteelle. Koululla oli valmiina myös teknisen työn ja kotitalouden tilat, jotka oli tehty kansalaiskoulua varten.

Kansalaiskoulussa opiskeltiin käytännönläheisiä aineita. Se jatkoi hetken aikaa peruskoulun rinnalla, kunnes kansalaiskoulun tehtävää alkoivat hoitaa ammattikoulut.

– Alkuun kansalaiskoulu oli kestänyt vain muutaman kuukauden, mutta 50 vuotta sitten se taisi olla jo kaksivuotinen. Kun aloitimme uutta koulua, kansalaiskouluun jääneet olivat harmissaan, kun eivät päässeet peruskouluun.

Oppilaiden ja opettajien into oli kova, mutta yhteiskoululla osa kollegoista suhtautui tulokkaaseen epäilevästi.

– Peruskoulua pidettiin humpuukina. Opettajat ihmettelivät, miten uskalsin jättää virkani Pälkäneen yhteiskoululla ja siirtyä sinne.

Evinsalossa asustanutta Rauni Viukaria kiinnosti uuden koulun lisäksi myös puolta lyhempi työmatka. Lopulta hän jatkoi Aitoossa vuoteen 1983 saakka, kunnes pääsi eläkkeelle.

 

Tasoryhmät auttoivat oppimisessa

Ennen peruskoulua käytiin neljä vuotta kansakoulua, josta opinjanoiset jatkoivat viideksi vuodeksi yhteiskouluun. Kaikille tarkoitettu peruskoulu muutti ala-asteen kuusivuotiseksi ja yläasteen kolmevuotiseksi.

Yhteiskoulujen yhteydessä oli ollut oppilas- ja opettaja-asuntoloita. Peruskoululla kaikki sen sijaan kävivät kotoa käsin. Uusi koulu toi mukanaan myös uusia aineita.

– Fysiikka oli kokonaan uutta, mutta eläin-, kasvi- maantieteitä oli opiskeltu ennenkin. Kielinä olivat englanti ja ruotsi, Rauni Viukari muistelee.

Hänen mielestään tasokursseista oli suuri hyöty kielissä.

– Kaikki oppivat paremmin, kun ryhmät olivat samantasoisia.

Nykyisin kaikki opiskelevat samassa ryhmässä ja eroja tasoitetaan monenlaisten tukitoimien ja avustajien avulla.

– Aikanaan kaikkien ei tarvinnut osata kaikkea, vaan esimerkiksi kielistä saattoi saada vapautuksen, jos opiskelu oli ylivoimaista, Rauni Viukari kertoo.

 

Peruskoulu on menestystarina

Rauni Viukarille on jäänyt peruskoulun alkuvuosista päällimmäiseksi mieleen suuri innostus.

– Myös tulokset olivat erinomaisia. Oppilaat pärjäsivät mainiosti Pälkäneellä ja muissa lukiossa. Ensimmäisistä oppilaistani tuli muun muassa alivaltiosihteeri ja kenraali, sillä Pertti Salminen oli silloin luokallani.

Viukari pitää suomalaista peruskoulua suurena menestystarinana.

– Ei Suomi olisi ilman sitä loistanut Pisa-tutkimuksissa. Yhteiskoulun aikaan osa oppi, mutta toinen puoli ei. Peruskoulusta kaikki saivat hyvän koulutuksen.

Rauni Viukari myöntää, että hänen olonsa oli kuusi vuotta sitten haikea, kun Luopioisten yläaste lakkautettiin ja sen oppilaat siirtyivät mäen toiselle puolelle Anna Tapion koululle.

– Moni uhrasi kuitenkin peruskoulun eteen niin paljon.

 

Luopioisten peruskoulun kehittäjä Rauni Viukari palkittiin Pälkäneen itsenäisyyspäivän juhlassa Luopioinen -mitalilla. Hänen lisäkseen mitali myönnettiin Tapio Körhämölle ja Luopioisten Linja Oy:lle.

 

Perinteiden vaalija

– Minä olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut vanhoista vempaimista ja perinteistä, sanoo Tapio Körhämö.

Niin on moni muukin. Kun Körhämö ryhtyi puuhaamaan kotikylälleen Wanhojen moottorivehkeiden näyttelyä, entisaikojen tekniikkaa löytyi muidenkin nurkista. Maata kiertävät perinteen vaalijat lähtivät Haltian tapahtumaan innolla mukaan.

Mutta kaikkein suurinta into oli kävijöiden keskuudessa. Vanhojen koneiden puksutus tarjosi tilaisuuden aikamatkaan maalaisidyllissä. Isät pääsivät selostamaan pojille, miten toimeentulo ennen revittiin maasta ja metsästä.

– Kovassa on leipä ollut. Kyllä tässä on ennen kaikkea kyse kunnianosoituksesta edeltäville sukupolville, Tapio Körhämö sanoo.

Haltian Wanhojen moottorivehkeiden näyttelyä on järjestetty alusta alkaen neljän vuoden välein. Tämä on taannut sen, että sekä järjestäjien että kävijöiden mielenkiinto tapahtumaa kohtaan säilyy. Nykytahdilla seuraava näyttely olisi vuorossa vuonna 2019.

– Kun työt metsissä ja pelloilla ovat jääneet vähemmälle, on ollut enemmän aikaa puuhata vanhojen vempaimien kanssa. Tykkään nakerrella tällaisten parissa, oman metsätyömuseon kerännyt Tapio Körhämö sanoo.

Hän on avainhahmo, kun Haltialla järjestään jokavuotisia kyläjuhlia ja muita tapahtumia. Luopioinen-mitalin palkintoperusteissa nostetaan esiin myös pitkäaikaiset luottamustehtävät. Körhämö on toiminut muun muassa 40 vuoden ajan Luopioisten osuuspankin hallinnossa.

– Mitali tuli täytenä yllätyksenä. Piti pari, kolme kertaa katsoa kunnanhallituksen kirje, ennen kuin uskoin että tämä tarkoittaa tosiaan minua. Olen erittäin kiitollinen kunnianosoituksesta, sillä Luopioisissa on niin paljon ansioituneita ihmisiä, jotka olisivat ansainneet tunnustuksen.

 

 

Kuntalaisten kuljettaja

Kun Sydän-Hämeessä puhutaan ”Luopparista”, paikallinen osaa asiayhteydestä päätellä, tarkoitetaanko entistä kuntaa, uuden kunnan yhtä kylää vai perinteikästä liikennöitsijää.

Luopioisten Linjan beiget bussit ovat punavihreät raidat kyljissään pitäneet Luopioista esillä pitkin maanteitä vuodesta 1945 alkaen. Perinteikäs perheyhtiö on osaltaan mahdollistanut maaseudulla asumisen kuljettamalla sivukulmien lapset kouluun, vanhemmat töihin ja samalla muut matkustajat asioimaan.

Kyynäröltä käsin toimivan liikennöitsijän ansiosta julkinen liikenne toimii myös Pälkäneen sivukylissä. Pysäkkien ympärillä asuu kuitenkin entistä vähemmän väkeä. Vanhenevat asukkaat tarvitsevat aikansa bussia, kunnes alkavat olla siinä kunnossa, että kulkevat asiointitaksilla tai muuttavat palvelutalolle.

Maaseudun liikennöitsijä keräilee asiakkaansa pienistä paloista.

– Vuorot kulkevat muun muassa Padasjoelta Pälkäneen kautta Tampereelle. Siinä matkalla bussiin nousevat monen koulun oppilaat ja monen työssäkäyntialueen väki. Ja onneksi on myös vielä ruuhkahuippuja, jolloin on enemmän kulkijoita, Maija Kankaanpää sanoo.

– Joukkoliikenne ei ole yksilö- vaan joukkuelaji. Se edellyttää pitkäaikaisia, vakituisia asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja hyvää henkilökuntaa, että pystyy näin pitkään toimimaan.

Luopioinen -mitali tuli yritykselle täytenä yllätyksenä.

– Tuntuihan se hienolta, kun tällä tavalla huomioidaan, Kankaanpää kiittelee.

Luopioisten Linja juhli työn merkeissä, sillä se kuljetti väkeä itsenäisyyspäivän juhliin.

 

 

Luopioinen -mitalit 1993–2017

1993 Aarre Kailanpää, kouluneuvos, kansalaiskoulun kehittäjä ja kotiseutumies

1996 Urho Mäkirinta, Kukkian ormiotutkija

2004 Asko Valkama, kunnan rakennusmestari, kelkkakaistojen ja ”sadan tonnin talojen” mahdollistaja

2006 Jarkko Pihkala, kuntapäättäjä ja Aitoon koulutuskeskuksen vetäjä

2011 Rauno Haapanen, pitkäaikainen kunnanjohtaja

2012 Jouko Poukkanen, Sappeen toimitusjohtaja, matkailuelinkeinon kehittäjä

2017 Rauni Viukari, peruskoulun äiti Luopioisissa

2017 Tapio Körhämö, kylän, kotiseudun ja perinteiden vaalija, oman metsätyömuseon perustaja ja joka neljäs vuosi järjestettävän Haltian Wanhat Moottorivehkeet -näyttelyn vetäjä, pitkäaikainen luottamushenkilö teki 40-vuotisen uran Luopioisten osuuspankin hallinnossa

2017 Luopioisten Linja, paikallinen liikennöitsijä, joka on kuljettanut seudun väkeä ja tehnyt Luopioisten nimeä tien päällä tunnetuksi vuodesta 1945 alkaen