Lapset veivät itseoikeutetusti huomion

1–4-luokkalaiset esittivät perinteisiä piirileikkejä, esimerkiksi leikit ”Piiri pieni pyörii” ja ”Hans vili vili”.

Kuhmalahden itsenäisyysjuhlassa päärooliin nousivat Pohjan koulun oppilaat. Huolella valmistettuine esityksineen he olivat osaltaan mukana niin juhlapäivän aloittaneessa jumalanpalveluksessa, sitä seuranneessa seppeleenlaskutilaisuudessa sankarihaudalla sekä Pentosalissa järjestetyssä juhlassa.

– Erityisen koskettavaa oli, kun lapset laskivat oman seppeleen kullekin sankarivainajalle, juhlapuheen Pentosalissa pitänyt opettaja ja kunnanvaltuuston jäsen Juha Mansikka-aho (kd) tuumi.

Juhlapuheessaan Mansikka-aho muistutti täpötäyden Pentosalin yleisöä siitä, kuinka Suomen itsenäisyydestä maksettiin aikanaan kova hinta: sankarihautausmaille haudattiin esimerkiksi monta nuorta isää, joiden elämän piti olla vasta alussa.

– Rauhan saavuttua alkoi jällenrakennus. Piti myös löytää koti perheille, jotka joutuivat lähtemään menetetyiltä alueilta pois. Kangasalle saapui väkeä varsinkin Kivennavalta. Rankassa elämänvaiheessa he onnistuivat löytämään paikkansa uudessa yhteisössä. Tässä monia varmasti auttoi karjalainen positiivinen elämänasenne, Mansikka-aho arveli.

Juhlapuheessaan mies kertasi myös 100–vuotiaan Suomen saavutuksia. Turvallisena ja tasa-arvoisena tunnettu maa on myös maailman vähiten korruptoitunut, ja maamme tunnetaan myös hyvästä koulutusosaamisesta sekä tieteen ja teknologian saavutuksista.

– Sitkeinä, oikeudenmukaisina ja rauhaa rakastavina suomalaiset ovat haluttuja toimijoita kansainvälisissä kriiseissä, Mansikka-aho muistutti ja jatkoi, että tulevaisuudessakin on tärkeää, että Suomi pitää huolta omistaan, mutta myös niiltä, jotka meiltä apua pyytävät.

Yhteistyössä on voimaa

Kuhmalahden itsenäisyysjuhlaa vietettiin Suomi100-juhlavuoden valtakunnallisen Yhdessä-teeman mukaisesti. Juhlan järjestelyissä olivat mukana niin Kuhmalahden kappeliseurakunta, paikalliset leijonat, kotiseutuyhdistys, veteraanit kuin koululaisetkin.

– Todella hienoa oli nähdä, mitä yhdessä voidaankaan saada aikaan, kappalainen Auni Kaipia Kangasalan seurakunnasta totesikin keskiviikkoisen juhlan lopuksi.