Kangasalan Kameraseura ehti jo kertaalleen luopua luontokuvaillan järjestämisen suunnittelusta, mutta sosiaalinen paine sai yhdistyksen väen lopulta muuttamaan mielensä. Vuosi oli siinä kohtaa jo pitkällä ja järjestelyissä sen vuoksi melkoisesti tekemistä – mutta kyllähän se kannatti.
Viime viikolla Kangasala-talossa pidetty ilta oli lippujen osalta loppuunmyyty ja palautteen osalta arvostelumenestys. Illan aikana nähtiin sekä Heikki Willamon valokuvistaan kokoama esitys ”Kohtaamisia” että kameraseuran oma valokuvaesitys ”Suomalainen luonto”. Samaan aikaan oli avoinna myös kameraseuran oma valokuvanäyttely kirjaston Terra-taidetilassa.
Willamo, joka jatkoi seuran tapahtumissa aiemmin nähtyä huippukuvaajien sarjaa, saatiin paikalle yllättävänkin sutjakkaasti. Melkeinpä jo siksi, että hän on kameraseuran Risto Sukin vanhoja kuvauskavereita.
– Teos on vaikuttava, se uudistuu joka kerran, kun sen näkee, Sukki kehaisee Willamon kädenjälkeä.
Willamon kuvat peilaavat hänen kiinnostustaan erityisesti vanhan metsän elämään ja tunnelmaan. Häntä kiehtovat ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys.
Kameraseuran oma osuus oli yhtä lailla näkemisen – ja kuulemisen – arvoinen. Tunnustettu ja arvostettu Heikki Mäenpää oli jälleen sovittanut kameraseuran valokuvaesitykseen oman musiikkimaisemansa, joka kuultiin Kangasala-talossa kantaesityksenä.
– En tiedä itsekään yhtään, monenko kuvaajan kuvia esityksessä on mukana. Ajatuksena oli tehdä valinnat ihan puhtaasti kuvien perusteella eikä niin, että kaikki pääsevät jollakin kuvalla mukaan, Sukki taustoittaa.
Sen sijaan seuran ”Suomi meissä” -näyttelyssä, joka on esillä 15.12. asti, kokoamisnäkökulma oli tyystin toinen.
– Jokainen on saanut valita ja laittaa sinne oman kuvansa, sen minkä sopivimmaksi näkee. Seura ei ole ollut ohjeistamassa tai sensuroimassa valintoja millään tavalla.
Kameralla ei väliä
Luontokuvaillan ja parin viime vuoden valokuvakilpailujen tuloslistojen silmäilyn jälkeen ei jää epäselväksi, miksi kameraseura on ollut viime ajat kovassa nosteessa. Jäsenmäärä on lähes kaksinkertaistunut kolmen viime vuoden aikana; nyt jäseniä on kuutisenkymmentä, ja aktiiviseen toimintaan on tulijoita muualtakin kuin Kangasalta.
– Meillä on kuvailtoja ja koulutusta niin kuvaamisesta, kameran käsittelystä kuin kuvankäsittelystäkin. Lisäksi teemme kuvausreissuja, joilla vuokrataan jokin tila vaikkapa viikonlopuksi, käydään kuvausreissuilla, ja illat keskustellaan kuvaamisesta ja parannetaan maailmaa, Risto Sukki kertoo.
Mestarikuvaaja tai tuhansien eurojen kuvauslaitteiston omistaja ei seuraan haluavan tarvitse olla.
– On ihan sama, kuvaatko kännykällä vai palkkikameralla – ihan yhtä hienoja taideteoksia ne ovat. Emme me sitä sillä tavalla rajaa. Sitä paitsi meillä on mukana toiminnassa muutama tällä hetkellä kameratonkin jäsen, Sukki hymähtää.
