Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti Asta Vuorinen kertoo kuulumisiaan ystäväkirjeessään:
Pitkästä aikaa terveisiä täältä Japanista! Elämä on löytänyt arkiset rutiininsa ja juhlaakin on jo näihin kuukausiin mahtunut. Toden totta, kolme kuukautta on vierähtänyt. En voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti. Nyt on siis myös ensimmäinen lukukausi kielikoulua ohi. Ensi viikko on lomaa ja ennen joulua opiskelemme vielä kolme viikkoa. Varsinainen talviloma on sitten joulun aikaan. Joulu näkyy erityisesti kaupoissa ja joululaulut soivat jopa ulkona koulumatkani varrella. Varsinainen juhla täällä on kuitenkin uusivuosi, jota japanilaiset viettävät joulua suuremmin. Esimerkiksi vuoden ensimmäinen temppelikäynti on tärkeä tapaus.
Juhlan aikaa
Lokakuussa täytin 30 vuotta. Silmät pyöreinä ihmettelin korttien määrää. Postinaru kaipaa jo jatkopalaa olkkarin seinälle. Elämä uudella vuosikymmenellä on tuntunut oikein makoisalta. Syntymäpäiväni olikin aika jännittävä päivä. Awajilla vietettiin seurakunnan 20-vuotisjuhlaa ja taifuuni oli tulossa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti sekä Awajille että sieltä takaisin kotiin, ennen kuin sillat suljettiin. Juhlassa minua kosketti historiakatsaus, jossa näkyi Jumalan suuren suunnitelman toteutuminen. Seurakunta sai alkunsa muutaman ihmisen unelmasta, että Awajilla olisi
oma seurakunta. Nyt siellä on! Eikä pelkästään seurakunta, vaan seurakunnalla on lisäksi kaunis kirkko riisipellon laidalla. Matkan varrella on ollut monenlaisia vaiheita, mutta koska kyse ei ole ollut vain ihmisten unelmista, vaan Jumalan unelmasta, on niistä selvitty ja seurakunta on perustettu ja kasvanut. Toivon, että voin olla omalla paikallani Jumalan suunnitelmassa, yhtenä lenkkinä ketjussa, jonka ansiosta yhä uudet ihmiset voisivat kuulla ja vastaanottaa evankeliumin.
Oppimisen iloa
Kolme kuukautta sitten tarvitsin muistiinpanot tuekseni, että pystyin esittelemään itseni ja kertomaan, että olen kotoisin Suomesta. Nyt kolmen kuukauden opiskelun jälkeen pidimme koulussa puheet. Omani oli muutaman minuutin mittainen esitelmä Suomesta ja pidin sen ilman lunttilappuja. On mahtavaa huomata, että osaa jo edes jotakin. Myös luokkatovereiden kanssa pystyn jo käymään lyhyitä keskusteluja. Sanasto toki on vielä hyvin rajallinen, mutta siihenkin on lääke: opiskelu, toisto, opiskelu.. En koskaan pitänyt kielenopiskelusta peruskoulussa, mutta nyt olen etenkin omaksi yllätyksekseni useimmiten jopa nauttinut siitä. Jumalan ihme ja rukousvastaus varmasti.
Terveisin, Asta
