Mummon murinat
Presidentinlinnassa juhlittiin komeasti satavuotiasta Suomea. Vieraitten ikäjakauma oli suuri. Oli kutsuttu nuoriakin, ja ainakin yksi 99-vuotias. Panitteko merkille, mainittiinko joku, joka oli ehtinyt elää jo Venäjän vallan aikana?
Jos olivat ikäerot kättelyjonossa suuria, niin melkoisia olivat myös kokoerot. Sauli ja Jenni edustavat varmaan suomalaista keskimittaa, mutta joku vieraista oli päätään pitempi heitä. Sitten oli myös monta hyvin pienikokoista tervehtijää. No, iäkkäänä moni painuu kumaraan. Vanhoina aikoina myös oltiin yleisesti pienempiä kuin uusimpien vuosikymmenten hyvinvointi-ikäluokat.
Kun ei kuulu valtakunnan huippujengiin, niin ei TV:sta henkilökohtaisia tuttuja silmään osunut. Ei tainnut olla ketään Luopioisista? Toki lienee lehtemme levikkialueellekin kutsuja tullut.
Pukeutumistyyliä oli taas monenmoista. Juhlavuoden kunniaksi oli poikkeuksellisen paljon kulttuuriperintöä kunnioittavaa vaatetusta. Mummolle kovasti tuttu Härmän kansallispuku oli useammallakin. Myös miesten perinneasut olivat ilo silmälle. Vaan että joku ihan hattupäisenä tanssilattialla esiintyi, se näytti vähän oudolta. Täytyypä tutkia, oliko vanhojen filmien Härmän häjyillä myös valssin pyörteissä, vaiko vain puukkotappeluissa, se hattu päässään. Piti miettiä sitäkin, voiko kavaljeerilla olla frakki, jos daamilla on kansallispuku. Ettei ole säätyeroa.
Myös tosi vanhojen aikojen perinnepukuja taisi juhlaväellä olla. Lapinpukuihin olemme jo näissä juhlissa tottuneet, mutta onkos romanihameita edellisvuosina nähty?
On hienoa, kun monipuolista kulttuuriperimäämme tuodaan esille. Pitääpä miettiä, millainen pukuvalikoima on, kun Suomi täyttää kaksisataa vuotta. Sadassa vuodessa on ennenkin tapahtunut paljon. Frakkeja tuskin enää on, mutta saattaa olla eteläisten ja itäisten maitten vaatteita.
Kun Suomen tasavalta syntyi, silloin meidänkin naisemme joutuivat pitämään pitkiä hameita. Ei enää. Entäpä vuonna 2117? Saavatko silloin maassamme asuvat vieraitten kulttuurienkin tyttölapset pitää sitä asua, joka itseä miellyttää? Sadassa vuodessa voi maailmassa tapahtua mitä vain. Vapaat tuulet voivat puhaltaa, eikä naisia enää alisteta tiukoilla säännöillä. Taikka toisaalta, mistä tulevan kehityksen osaa ennustaa? Entä jos sadat miljoonat siirtyisivät tänne Pohjolaan, niin kuka sitten määräisi tahdin? Mistä tietää, vaikka tyttärentyttärentyttäret pakotettaisiin käyttämään hyvinkin verhoavaa vaatetusta.
Kun menee Liekkiin päiväkahville, niin joskus osuu juttukaveriksi henkilöitä, jotka ovat olleet pitkään kaukomailla. Joku on työskennellyt Filippiineillä, joku Kiinassa ja joku sukuloinut Keski-Amerikassa. Kauppareissulla voi tavata irakilaisia, marokkolaisia, puolalaisia ja tietenkin virolaisia, niin että kyllä kansainvälistyminen on tätä päivää satavuotiaan Suomemme pikkukylässäkin.
Mymmeli
