Me ihmiset olemme Luojamme kuvaksi tehtyjä ja yhteyteen tarkoitettuja. Niinpä meissä asuu tiedostamaton tai tiedostettu Jumalan kaipuu.
Vaikka me jouduimme eroon Hänen läsnäolostaan, kaipuu yhteyteen on säilynyt. Tapamme viettää joulua kertoo siitä erityisen selvästi.
Jouluna halutaan kokoontua yhteen kaikkein rakkaimpien kanssa, etsitään lämpöä ja läheisyyttä, osoitetaan rakkautta. Uskon, että monille se konkretisoituu yhteisen joulupöydän ääreen kokoontumisessa.
Jumalankin sydämessä asuu syvä kaipuu, kaipuu päästä lähelle jokaista meistä – sinua ja minua. Hän ei voi levätä, ennen kuin on päässyt yhteyteen kanssamme. Kun me emme voineet omin voimin saada sitä aikaan, Hänen piti tulla meidän luoksemme ja meidän kaltaiseksemme.
Näin Hän meille Sanassaan kertoo: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan. Ensimmäisenä jouluna Jumala tuli ihmiseksi – uskotko sen?
Hän ei enää ole kaukana, vaan Hän tuli ihan lähelle meistä jokaista ja kolkuttaa tänä jouluna taas kerran sydämesi ovella päästäkseen sisään.
Ei Hän etsi suurta tai prameaa, kelpasihan Hänelle kerran vaatimaton seimi tallin perällä. Se oli Jumalalle paras paikka syntyä ihmiseksi.
Hän tietää, mitä on olla ihminen, mitä elämä kaikkine haasteineen ja vaikeuksineen merkitsee. Hän ymmärtää heikkouksiamme ja antaa anteeksi epäonnistumisemme.
Hän viihtyy parhaiten juuri sinun sydämessäsi. Se on hänelle paras paikka syntyä uudestaan.
Katetaan, ystävät, Jeesukselle paikka sydämemme joulupöytään. Kun Hän saa olla keskellämme, joulumme löytää alkuperäisen tarkoituksensa. Silloin keskinäinen yhteytemme läheistemmekin kanssa saa uuden merkityksen ja syvyyden.
Jouluna Jumala tuli ihmiseksi – uskothan sen?
Kari Mikkonen
pastori Kangasalta
