Tulevana jouluna kyläpappi Markku Viitala istuu kirkon penkissä salin puolella, kun vetovastuun Kuhmalahden kirkossa pidettävästä hartaudesta kantaa hänen sijaisensa Auni Kaipia. Asetelma ei ole Viitalalle uusi, sillä Kuhmalahdella asumisensa aikana, niitä vuosia on kertynyt jo 16, hän on aina ollut mukana hartaudessa.
–Vaikka en ole itse ollut hartautta pitämässä, niin olen myös silloin siihen osallistunut, Viitala mainitsee koko perheen yhteisestä joulutraditiosta.
Toinen asia, josta kyläpappi voi sanoa, ettei ilman sitä joulu tule, on joulurauhan julistaminen Suomen Turusta.
–Sen tilaisuuden seuraaminen televisiosta kuului jo lapsuudenkodin joulunvieton perinteisiin. Jos olen siihen aikaan hakemassa äitiäni meille joulunviettoon, emmekä ole ehtineet vielä perille, niin kuuntelemme julistuksen radiosta autossa.
Paljon hyvää mieltä
Ensimmäisen adventin messu käynnistää seurakunnissa vuoden vilkkaimman tapahtuma-ajan, johon sisältyy tavallisen viikko-ohjelman lisäksi kirkkokonsertteja, kauneimpien joululaulujen yhdessä laulamista, yömessujakin.
–Tilaisuudet valmistavat myös niitä tilaisuuksia vetäviä pappeja joulun viettoon ja vievät joulun sanoman äärelle. Töissä oleminen joulunalusajan tilaisuuksissa ei ole pelkästään sitä, että pappi antaa itsestään seurakunnalle, vaan pappi on myös saamapuolella.
Markku Viitala puhuu adventin ajasta, jolloin kirkoissa on paljon tilaisuuksia, tietyllä tavalla kirkon sesonkiaikana.
–Seurakuntalaisten mieleen voi silloin tulla ajatuksia siitä, miten pappi ehtii valmistella tilaisuuksia ja onko hän kuinka kiireinen.
–Minä en vaihtaisi sesonkiaikaa pois, koska se on papin juhla-aikaa. Papin työ joulun aikaan ei ole negatiivisella etumerkillä varustettu. Joulun lähestyessä ihmisissä on paljon hyvää mieltä. Siitä saa pappikin paljon.
Saunan kuurausta
Tänä jouluna Mänttä-Vilppulan seurakunnassa vs. kirkkoherrana työskentelevä Markku Viitala on aattona vapaalla, joulupäivänä ja tapaninpäivänä töissä. Kalenteriin on merkitty joulukirkko Vilppulassa klo 8 ja Kolhossa klo 11.
–Iltapäiväksi ehtii kotiin.
Tapanina Viitala pääsee kotiin perheensä luokse jo aikaisemmin, sillä Vilppulan kirkossa pidettävä messu alkaa jo klo 10. Suurina juhlapäivinä ei messujen vetämisen lisäksi paljon muuta työhön liittyvää tehdä.
–Jouluajan puheet ja saarnat yritän saada ajoissa valmiiksi, että voin omankin joulun viettoon keskittyä. Pyrkimyksenä on valmistella ajoissa. Välillä onnistun paremmin, välillä huonommin.
Vaikka Markku Viitala nyt työskentelee vs. kirkkoherrana, hän tietää varmana asiana jo etukäteen sen, mikä on marssijärjestys kotona suuren juhlan alusaikana.
–Vaimon valvovan silmän alla valmistelen joulua. Löydän itseni saunan lauteiden alta kuuraamassa lattiaa ja vaihtamassa verhoja.
Yöksi kotiin
Perheenisällä on nyt tavallista vähemmän aikaa käytettävissä kotitöihin, sillä viransijaisuuden hoitaminen Mänttä-Vilppulan seurakunnassa venyttää työpäivää kahdella ja puolella tunnilla. Suuntaansa ajettavaa on 82 kilometriä.
–Työmatka piteni 80 kilometrillä. Pitää muistaa kiiruhtaa hitaasti, tarkoitus on kuitenkin selvitä hengissä tästä vuodesta.
–Nyt sanon käyväni töissä, kun kyläpappina olen töissä. Paljon on pappien kesken puhuttu siitä, pitäisikö papin asua seurakuntansa keskellä. Jokainen ajattelee asiaa omista lähtökohdistaan, mikä sopii kullekin. Minulle persoonana oikea tapa on asua seurakunnan keskellä, olla töissä.
Marraskuun 13. päivänä alkaneen viransijaisuutensa ensimetreillä vs. kirkkoherra mietti, pitäisikö Mänttä-Vilppulassa olla jokin tukikohta, vuokra-asunto, jossa voisi tarvittaessa yöpyä.
– Tykkään illalla palata kotiin. Olen niin koti-ihminen.
Autolla ajamisen ja matkustamisen rasittavuutta keventää se, että Markku Viitala pyrkii pitämään viikossa yhden etätyöpäivän. Sellaisena päivänä hän valmistelee kotonaan saarnoja, puheita ja toimituksia sekä tekee työvuorolistoja.
Palaset paikoilleen
Kuhmalahden kyläpapin uusien, ensi vuoden lokakuun loppuun saakka toimivien työkuvioiden muotoutumisessa melkein kuulee palapelin palasten loksahtelevan paikoilleen. Syksyllä Mänttä-Vilppulasta tullut puhelinsoitto, joka sisälsi ehdotuksen viransijaisuuden hoitamisesta, sopi erittäin hyvin Viitalan elämäntilanteeseen ja tulevaisuutta koskeviin pohdintoihin.
–Olen nyt 40-vuotias. Jos asiat menevät normaalin kaavan mukaan, minulla on vielä 25 virkavuotta jäljellä. Mietin tässä vaiheessa, mikä minusta tulee isona.
–On turvallinen elämäntilanne, jossa voin opetella kirkkoherran töitä. Voin turvallisesti palata takaisin vakituiseen virkaan. Olen puhunutkin opintovuodesta.
Markku Viitala oli suunnitellut suorittavansa kirkon hallinnon johtamis- ja hallintokurssin jo, ennen kuin soitto Mänttä-Vilppulasta tuli.
–On todella hyödyllistä yhdistää opiskelu ja käytäntö. Huomasin se jo silloin, kun olin Kuhmalahdella töissä ja viimeistelin samalla opintojani.
–Keskimmäinen meidän lapsistamme, Veera, suunnittelee lähtevänsä vaihto-oppilaaksi Espanjaan ensi syksynä. Minä olenkin sanonut, että iskä ehti ensin.
Markku Viitalan viransijaisuuden ajan viran vakituinen haltija Manta Jutila työskentelee Kangasalan seurakunnassa. Kuhmalahdella papin töitä hoitaa tuon ajan Auni Kaipia.
Huhuilta siivet
Markku Viitala suuntasi Mänttä-Vilppulaan innostuneella asenteella oppimaan uusia asioita.
–Työ on lähtenyt hyvin käyntiin, se on mielenkiintoista, hän kuvaa.
Samassa yhteydessä hän haluaa kumota huhut, joiden mukaan hän olisi lähtenyt pakoon vakituisen työpaikkansa vaikeita henkilösuhteita.
–Jossakin päin Kangasalaa tontut ovat kuiskineet, että onko Kangasalan seurakunnassa huono ilmapiiri, kun niin monet ovat samoihin aikoihin lähteneet tai ovat lähdössä sieltä pois. Haluan katkaista tällaiset kuiskeet, sillä meillä on erittäin hyvä työilmapiiri ja hyvät työkaverit.
–Työyhteisön sisäinen kokouskulttuuri on toimiva Kangasalla. Sitä olen jonkin verran vienyt jo Mänttä-Vilppulaankin.
