Pekka Ilmoni: Päivän tapahtumista verkolla rupatelleen Rämön Jarin itsevarma olemus lamaannutti vastapuolen

 

Harhalan ulkomaalaiskiintiö

– Kakaravaaran porukasta Stenmannin Pekka iskijänä ja Herrasen Martti passarina muodostivat kovan kaksikon, Pekka Ilmoni muistelee.

Useimat pälkäneläisistä muistanevat vielä Ilmonin linja-autot. Niin, juuri ne vihreät punaisin raidoin. Autoja heillä oli neljä ja liikennöinti tapahtui Tampere – Pälkäne – Valkeakoski akselilla. Autot ja liikennöinnin he myivät 80-luvun alkupuolella.

Ilmonin tallit ovat yhä edelleen Harhalan sillan pielessä ja talossa asuu liikennöitsijä Pentti Ilmonin poika Pekka. No, eihän hänkään enää mikään poikanen ole – kohta lähentelee jo eläkeikää.

Olen tuntenut Pekan kauan. Voin varauksetta sanoa, etten tunne toista niin hyväsydämistä ja lämminhenkistä ihmistä.

Poikkesin tervehtimässä häntä syksyllä. Pekka intoutui muistelemaan kohta neljänkymmenen vuoden takaisia lentopallo-otteluita Harhalan koulun pihalla.

Tekstissä vilahtelee useita nimiä ja vielä useampia varmasti jää mainitsematta. Ottelut paisuivat kylien välisiksi ja välillä leikistä tuntui tulevan totista.

 

”Se kenttä oli silloin siinä koulun etupihalla. Harjoituksia pidettiin yleensä kerran viikossa. Kaikki pelit ja harjoitukset olivat arki-iltoina.

Kunnasta vissiin Lattusen Pekalta oli saatu semmoinen liigasysteemi. Eri kylien välistä sarjaa sitä pelattiin.

Meidän sakkia sanottiin Iltasmäen joukkueeksi. Tarkka asuinpaikka ei ollut niin tärkeä, vaan se mihin joukkueeseen kuului. Rämön Jari asui Kankaisissa. Lehtosen Reino, Stenmannin Heikki, Lattusen veljekset Pekka, Ilkka ja Jukka olivat Ruokolasta. Veijalaisen Leon varsinainen asuinpaikka oli Tampere, mutta hänellä oli Pinteleen rannassa kesämökki. Täten hänet hyväksyttiin joukkueeseen. Koskisen Esko, Nikulaisen Juha, Petrellin Hannu ja Kotasen Jorma asuivat tässä kulmilla.

Kotasen Jorma pelasi tuolloin Kalessa. Hänellä oli tärkeä rooli hakkurina. Lisäksi hän osasi tuolloin vielä harvinaisen hyppyaloituksen.

Nikulaisen Juha, Petrellin Hannu ja Lehtosen Reino olivat semmoisia jokapaikanhöyliä.

Laitikkalaisilla oli kenttä siinä Maamiesseuran talon viereisessä soramontussa. Se oli hyvä paikka pelata.

Laitikkalaisista muistuu mieleen Kukon Ossi, Mikkolan Antti-Jussi ja Rönnin Mikko. Niin ja tietysti sekä hidas että kankea, mutta hirvittävän pitkä, eli Heikkilän Markku.

Onkkaalalaisista Sevunin Urpon uskomaton vasuri oli kuuluisa. Norokorven Matti ei sanottavammin ole muuttunut niistä päivistä, eli yhtä itsevarma kuin ennenkin. Viitasaaren Olli oli taasen humaanityyppi.

Kakaravaaran porukasta Stenmannin Pekka iskijänä ja Herrasen Martti passarina muodostivat kovan kaksikon.”

 

Pekka muistelee erästä peliä, jossa Rämön Jari jutteli pelin ohella oman joukkueen kanssa leppoisasti päivän tapahtumista ja iski verkolla puolihuolimattomasti useimmiten osuen. Hänen olemuksensa sai vastapuolen lamaantumaan ja voitto tuli vaivattomasti.

Pekka esittää minulle hymyillen kysymyksen.

”Mistä tunnistaa iltasmäkeläisen lentopallonpelaajan?”

En taida vastausta. Pekka selventää:

”Harhalan joukkueesta oli joskus 1980-luvun alkupuolella otettu kuva paikallislehteen. Tuossa kuvassa meillä kaikilla oli ollut suu auki.”

Jossain vaiheessa alkoi joukkueissa esiintyä muualla asuvia ja jopa puoliammatikseen pelaavia. Jopa siinä määrin, että oma sakki alkoi olla vähemmistössä. Nyt sovittiin yhteisesti, ettei joukkueessa voinut olla kerralla kuin yksi muualla asuva henkilö. Sääntöä noudatettiin. Oli syntynyt Harhalan ulkomaalaiskiintiö.

– Harhalan joukkueesta oli joskus 1980-luvun alkupuolella otettu kuva paikallislehteen. Tuossa kuvassa meillä kaikilla oli ollut suu auki, Pekka Ilmoni nauraa.

Jorma Kotanen

”Kotasen Jorma pelasi tuolloin Kalessa. Hänellä oli tärkeä rooli hakkurina. Lisäksi hän osasi tuolloin vielä harvinaisen hyppyaloituksen.”

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?