Jos haluaa vaikuttaa tulevaisuuteen, se kannattaa tehdä omilla valinnoilla, eikä aikamatkaamalla, opettaa Pälkäneen lukion musikaali. Ja jos jotain on rikki, sen voi korjata ilmastointiteipillä.
Tyyne Rantasen ja Elisa Mattilan kirjoittamassa Terttu-Pihla ja tuli hännän alla -musikaalissa matkataan energiajuomalla kulkevalla mopoautolla tulevaisuuteen ja menneisyyteen, ja koukataan välillä kivikaudelle saakka hieman Paluu tulevaisuuteen -elokuvan hengessä.
Lukiossa toista vuotta opiskeleva Rantanen on ohjannut musikaalin, josta järjestettiin kaksi yleisönäytöstä joulun alla. Vain kahdeksassa viikossa lavalle sovitettu esitys todistaa, että pienestä lukiosta löytyy isosti musikaaliosaamista ja -perinnettä. Edeltävien ikäluokkien esityksiä nähneet opiskelijat odottavat omaa vuoroaan ja pistävät itseään likoon laulaen ja tanssien. Aikamatkailijoiden päärooleissa vuorottelevat Anna Uotila, Elisa Mattila, Vera Ahonen, Johannes Ylinen, Lotta Ollila ja Roope Taipale.
Piilevät kyvyt astuvat esiin
Musikaaleista on tullut isojen erikoislukioiden kilpavarustelua, joita rakennetaan vaivoja säästämättä. Pälkäneellä yhden kurssin aikana kasattava esitys marssittaa esiin joukon piileviä kykyjä, jotka eivät isommissa ympyröissä välttämättä löytäisi itseään lavalta. Esimerkiksi Roope Taipale on paljon tutumpi teatterin yläkerrasta pelikentältä. Musikaalissa Lennun rooliin heittäytyvä Taipale osoittaa olevansa valmis isoihin rooleihin muillakin pelikentillä.
Hyvät pelaajat tekevät muistakin ympärillään parempia. Aikamatkamusikaalia kirjoittamassa ollut Elisa Mattila on osoittanut kykynsä näyttämöllä jo moneen kertaan. Nyt hän toimii sytyttäjänä, joka levittää paloa ympärilleen. Siinä on vähän paha mumista omia vuorosanojaan, jos toinen elää vieressä omaa rooliaan silmät leiskuen.
Evita Viitasen kaltaisten laulajakykyjen rinnalla muutkin tarttuvat rohkeasti mikrofoniin. Elisa Mattila esittelee laulusuoritusten lisäksi kykyjään riimittelijänä ja kääntäjänä: hän on suomentanut musikaaliin La la landista ja The Rocky Horror Showsta lainatut The fool who dreamin ja Time warpin.
Lukiomusikaali noudattaa kepeää kesäteatterikaavaa: biisit kuljettavat tarinaa eteenpäin ja luovat tunnelmaa. Käsikirjoittajana ja ohjaajana toimivassa Tyyne Rantasessa on kuitenkin sen verran maailmanparantajan vikaa, että hän on ujuttanut komediaan syvällisempää sanomaa. Kännykkäzombiet ruutujensa kalvakassa valossa näyttävät apokalyptiseltä tulevaisuudenkuvalta. Oikeasta elämästä ja väkevistä kokemuksista haaveilevat nuoret eivät halua päätyä laitteiden orjiksi, ja siksi he yrittävät jarruttaa kännykän kehitystä.
Nokia saa osansa kritiikistä sekä maailman pilaajana että pöhöttyneenä jättinä, joka hukkuu omaan ylimielisyyteensä. Laiskistuneen linnakkeen portinvartijana kynsiään viilaileva Ella Haakana ja Evita Viitanen kiteyttävät jättiyhtiön paradoksin: ”Connecting people” se mainostaa itseään ja tekee kaikkensa päästäkseen ihmisistä eroon.
Asenne ratkaisee
”Ei vastustaja tiedä, ettet osaa”, futismaajoukkueen entisen päävalmentajan Miksu Paatelaisen isä ja oppi-isä Matti ”Roto” Paatelainen on opettanut pelaajia.
Pärjääminen on suurelta osin kiinni siitä, mitä pelikentillä uskaltaa tehdä ja pieneltä osin siitä, mitä osaa. Suomalaisen urheilun tämänhetkiset supertähtiä ovat parikymppiset Lauri Markkanen ja Patrik Laine. Lahjakkuudet ovat edenneet koripallon ja jääkiekon huipulle, koska ovat tehneet pienestä pitäen valtavan määrän töitä joukkueharjoitusten lisäksi myös itsekseen. Mutta tähtipelaajiksi he ovat nousseet sen vuoksi, että uskaltavat pistää itseään täysillä likoon sekä pelikentällä että sen ulkopuolella.
Huippu-urheilijoista on tullut esiintyjiä, joiden pitää viihtyä julkisuuden valokeilassa ja salamavalojen välkkeessä, koska urheilusta on tullut valtavaa viihdeteollisuutta. Hieman jöröt suomalaisurheilijat eivät ole aiemmin olleet tässä omimmillaan, mutta uuden sukupolven tähdet ovat valmiita isoihin rooleihin.
Urheilun lainalaisuudet toimivat myös elämän pelikentillä. Elämässä pärjääminen on osaamisen lisäksi kiinni myös itseluottamuksesta. Pienen lukion turvallinen ilmapiiri tarjoaa tilaisuuden harjoitella heittäytymistä siinä vaiheessa, kun se on kaikkein tärkeintä. Lukion musikaalissa moni nuori ylittää itsensä ja hankkii tulevan elämän varalle senkaltaista pääomaa, joka ei näy päästötodistuksissa.
Musikaalien ja muiden esitysten kokoamista helpottaa se, että koulun alakerrasta löytyy niitä varten upea teatterimiljöö. Jumppasaliin ei syntyisi samanlaista tunnelmaa. Tila ja sen ajanmukainen esitystekniikka tarjoavat koululle yhden sellaisen vahvuuden, jonka avulla erottua.
