Kesälehti oli valmistunut. Pitkän puristuksen ja valvottujen öiden jälkeen lehden valmistumista oli juhlistettu herkutellen.
Normaalista poikkeava purtava ja squash-kentällä hikoilu eivät olleet hyvä yhtälö. Hien seassa keho alkoi puskea ulos jotain muutakin. Kummallisen kutinan aiheuttajaksi osoittautuivat ihosta kohoilevat pahkurat. Näytti siltä kuin olisin pyöriskellyt nokkospuskissa.
Poika pelästyi kauhuelokuvaa muistuttavaa muodonmuutosta sen verran, että luovutti viimeisen erän. Suostuin itsekin lähtemään kotiin päin, vaikka squash-vuorosta jäi käyttämättä monta minuuttia.
Kehon reaktio eteni autossa. Ajamista hankaloitti, kun päälakea kutitti ja silmät alkoivat muurautua umpeen. Poikkesimme Kangasalan terveyskeskuksella kysymään, josko siellä olisi jotain allergialääkettä.
Yritin sanoa, ettei minulla mitään hätää ole, kun hoitajat kellistivät sairaille tarkoitettuun sänkyyn. Vakuuttelin, että tämä on ihan normaalia, kun askareensa jättäneet lääkärit hätistelivät poikaa sängyn ääreltä ja upottivat piikkejä nahkaani.
Se on jännä, miten ohut ero on terveen ja sairaan välillä.
Jouluna loikoillaan sohvalla ja välillä noustaan syömään. Siitä ei jää paljon muisteltavaa, jos ei satu pihakuusi palamaan, kun siihen viritellyt valot menevät vesisateessa oikosulkuun.
Kun pieniä joulunodottajia oli vielä enemmän, adventtiajan energiataso oli merkittävästi korkeammalla. Sitä säädeltiin muun muassa joulun sählypeleillä. Koulun sali oli kuusijuhlasta alkaen käyttämättömänä, mutta aattoaamun höntsyissä muutaman perheen isistä ja muksuista kertyi juuri sopivat sakit: neljä kentällä ja yksi vaihdossa. Tällä tahdilla parin minuutin huilivuoro sattui noin vartin välein. Parin, kolmen tunnin pelit tarjosivat vaimoväelle rauhallisen aamupäivän jouluvalmisteluihin. Puhki juoksutetuille muksuille maistui joulusauna ja -puuro. Vaikkei siinä olekaan mitään järkeä, että ruokajuhla alkaa sillä, että syödään kaksi aamupalaa.
On olemassa ”kohtuus kaikessa” -tyyppejä. Sitä toista laitaa edustamme me ”vähän liikaa on sopivasti” -tyypit.
Muksujen jouluriekuntaa ja vanhempien jouluähkyä lykänneet aattoaamun höntsyt lähtivät käsistä. Mitä jos pelaamaan pääsisikin kaikki joulun pyhät ja aamusta iltaan?
Urheiluopistot kokoavat tunnelmallisia ja aktiivisia joulupaketteja. Valmiit herkkuruuat ja paljon ohjattua tekemistä koko perheelle.
Meillä jouluohjelmaa luettiin käänteisesti. Jos samaan aikaan oli äitien jumpat ja poikien temppuradat, kannatti käydä ensin pelaamassa tennistä ja siirtyä sulkapallon pariin vasta, kun liikuntaohjaajien vetämät laumat olivat siirtyneet pois tieltä.
Kun huhtominen alkoi aaton aatosta, jo aattoaamuna vaati pientä punnertamista, että pystyi kohottautumaan kipeille jaloille ja sai taiteltua koppuraiseksi kuivuneet sukat pelikenkiin.
Salien ja hallien puuhamaa suljettiin aattoiltapäivänä, mikä pakotti vetäytymään perheen pariin. Onneksi opiston televisioissa näkyi urheilukanava, joka ajoi joulun pyhien ajan pätkiä kisakentillä sattuneista kömmähdyksistä. Sen äärellä oli mukava kiusoitella, miten päivän aikana pelattujen tennis-, squash- ja sulkapalloerien voitot jakaantuivat.
Hikijoulut tarjosivat mainion tilaisuuden rankaista työssä laiskistunutta kehoa. Muutamassa päivässä pystyi remuamaan kuukausien liikunta-annoksen. Sen ansiosta ruokakin maittoi.
Mutta joulua edeltää vuoden huipentava Joululehti-puristus, jota juhlistetaan ruokapöydässä. Sen jälkeen joulun viettoa ei olisi kannattanut aloittaa jääkiekolla ja squashilla.
Kämpille päästyäni muistin, että allergialääkkeitä olisi varmasti ollut toisessa autossa. Vaimo ei halunnut riskeerata joulun viettoa, vaan ajelutti ambulanssin lähikaupungista. Mahtoi naapurit ihmetellä, kun oli oltu joulun vietossa vasta pari tuntia, ja jo tarvittiin ensihoitajia.
Mutta mitä siitäkään joulusta olisi jäänyt muuten muistoihin?
