Pitkä joulupöytä

Ukki herää jouluaattoaamuna tapansa mukaan varhain. Nyt pöydän ääressä jo rykii flunssaisena yksi hänen kolmesta aikuisesta pojastaan tutkien kännykästään uutisia yön ajalta.

Iltapäivän äijä naksauttaa kahvikeittimen päälle alkaen samalla laitella aamupalaa. Pian seuraan liittyvät perheen kaksi- ja kolmivuotiaat pienimmät. Kattaminen keskeytyy, kun enimmät unirippeet karistetaan isoisän sylissä istuen ja kuvitellut unet raportoiden.

Vähin erin otettaan vuoden 2016 loppupuolella vahvistanut talvi näkyy kaikonneen ja maisema pihalle viritetyissä jouluvaloissa piirtyy synkän mustana. Ripsii rännänsekaista vettä.

Tarkistuskairaukset osoittavat kovan jääpeitteen säilyneen yli kahdenkymmenen sentin vahvuisena Jouttijärvessä. Pinta kiiltelee vetisenä eikä houkuttele luistelemaan. Nyt liukkautta tosin piisaisi.

 

Mummo keittelee puoleksi päiväksi ison kattilan riisipuuroa haudutellen sitä tuntitolkulla. Kuunnellaan ja katsellaan, kun turkulaiset julistavat Prinkkalantalon kupeelta joulurauhaa kovin kesäisissä olosuhteissa.

Puuro maistuu erinomaisesti myös pienimmille, meitä istuu pöydän ympärillä kaiken kaikkiaan kolmetoista henkilöä.

Yhden kattilakunnan paimenkoira seuraa tätäkin ateriointia kiinnostuneena, kerjääminen siltä kielletään kovin sanoin. Väki nauttii myös glögiä sekä emännän leipomia joulutorttuja ja pipareita.

 

Joulusaunaan riennetään iltapäivällä, miehet ensin ja naiset sitten. Kuusi- ja kolmivuotiaat pojat ramppaavat löylyhuoneen ovesta edestakaisin. Haluavat avantoon. Vanhempi kastelee varpaansa ja nuorempi hytisee kylmissään setänsä sylissä jo menomatkalla.

Pestyään pienet ukot pääsevät neljä aikuista puhelemaan rauhassa lauteilla tovin keskenään. Ukki muistelee omaa isäänsä, jolla oli tapana pienessä mökkisaunassa polttaa takapuolensa kiukaassa pesuhommissa pyöriessään.

Vähäiset muistot kertautuvat mukavina mieleen. Semmoistakin kuulemma sattui, että pieni jälkeläinen kävi syytämässä ovenraosta kiireellä vettä kuumille kiville karaten samalla pihalle. Ylälauteelta ähkittiin: ”Ei saanut näköjään kukaan tuolle pennulle lakia!” Poika ennätti täyttää vaivaiset seitsemän vuotta vähän ennen isänsä kuolemaa.

Mieleen palautetaan myös neljännesvuosisata sitten Vantaan Koivupään saunanlavoilla pidetyt vitsinkerrontakilpailut. Äiti ohitettiin säännöllisesti, sillä hänen varastoistaan löytyi aina sama poliisin herneen kokoisiin aivoihin liittyvä kasku.

 

Aaton mittavan aterian jälkeen saapuu lopulta täysin ajallaan Aitoon Erkki-niminen jo ainakin kolmannen polven joulupukki neljäntenä vuotena peräkkäin tähän talouteen.

Luka ennätti päivän mittaan kysellä noin kuusitoista kertaa, että milloin joulupukki tulee. Pieni mies yritti aamulla turhaan soitella television kuumaan linjaan ja yllätyksenä tuleekin taaton anteeksipyyntö: ”Kyllä oli niin tavattomasti soittajia ja näin, että Sinäkin Luka yritit linjoilla sitkeästi roikkua. Millään en ehtinyt vastata, mutta tiesin Sinut illalla näkeväni ja päätin pyydellä vastaamattomuuttani anteeksi. Lahjatoivekirjeesi sain ja yritin kerätä paketteja sen mukaan konttiini.”

Hyvin tuntuu punatakki lasten ja aikuistenkin nimet muistavan. Kuoro laulaa kirjan säestyksellä joulupuun rakentamisesta. Silmät kirkastuvat ja aikuisilla kostuvat pienten riemua seuratessa.

Tavaraa karttuu kasoihin liikaakin, mutta karttukoon, kun kerran taloudellinen tilanne moisen sallii.

 

Ukki rakensi mummon suosituksesta tai jonkun mielestä jopa vaatimuksesta pitkän joulupöydän viikko takaperin. Vanha keittiökaluste kuljetettiin Helsingin varastosta Luopioisiin ja kierrettiin jalat uudelleen kiinni sekä lyötiin pirtissä jo seisovan jatkoksi. Molemmat saivat päälleen kauniin punaisen tuukin, kynttilät ja hyasintit.

Joulupäivänä pöytään istuu neljänneksitoista lisäksi ainut hengissä virkeästi puhalteleva isoisovanhempi, Loimaan 84 -vuotias pappa. Hän ajeli 130 kilometriä pienellä pösöllään tätä varten. Tunnelma ei tästä voi nousta. Monella tavalla laitettuja kaloja, mätiä, perunoita ja muita herkkuja sisältävät astiat kiertävät.

Perinteisiä näihin juhliin sopivia ruokia kannetaan keittiöstä lisää runsain mitoin. Kynttilät palavat, pienet pitävät omaa asiaankuuluvaa menoaan ja aikuiset tarinoivat keskenään lapset toki huomioiden ja heitä huoltaen.

Pappaa kiinnostavat eritoten tyttärenpoikiensa kokemukset Libanonin sotilaskriisinhallintatehtävistä. Toinen kaksosista, armeijan kapteeni palveli vuosi sitten siellä. Velipoika, vanhempi konstaapeli palasi kalenterin ympäri kestäneeltä reissultaan vasta äsken.

Diplomi-insinööri saa selvittää isoisälleen muun muassa Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Pöydän vanhin ennustaa maamme ja todennäköisesti koko maailman varmuudella tuhoutuvan seuraavan sadan vuoden sisällä. Kukaan ei oikein tiedä, tulisiko ennusteelle nyökytellä vai pyörittää päätään.

 

Kahvit täytekakun kera nautitaan jälkiruuaksi. Sohvalla istuvat vierekkäin pappa, hänen vanhin tyttärenpoikansa ja tuvan nuorin, kaksivuotias Ilta. Neitokainen soitattaa sedällään kerta toisensa jälkeen nukkea, joka lyö jalkaa ja laulaa tuskastuttavasti jinglebelssiä. Ukki ottaa tuosta kolmen seurueesta kuvan nimeten sen: ”Jouttijärven itsepäisimmät inttäjät.”

Päivän kääntyessä hämäräksi alkaa tupa tyhjentyä. Elämää eletään muuallakin kuin Aitoossa, kotimatkaan tulee varata aikaa ja tapanina odottavat uudet puuhat.

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

Peugeotin suristessa mäkeä ylös laittaa ukki saunan pesään vielä kerran tulet tänä viikonloppuna. Mikäpä tasaa täyden vatsan paremmin kuin kunnon kylpeminen kolmen avantopistäytymisen kera ilman aikapakkoa.

Yksin ylälauteella istuessa alkaa naurattaa Tapio-serkun eilinen soitto. Tapsa muisteli viettämiään lapsuudenjouluja Savossa Peltosalmen pienessä Puukkoniemen kotimökissä.

Setäni poika kertoi vielä alle kymmenkesäisenä jännittäneensä pukkia, jonka kertoi tiedustelleen: ”Sinne jäi minulta porstuaan odottamaan hienot uudet sukset, mutta ennen sitä pitäisi saada selvyys siihen, kuka se leikkasi Puukkoniemen kissalta viikset?”