Aitoo on ainutlaatuinen koulukylä, joka tunnetaan nykyisin kahdesta yksityiskoulustaan. Aitoon koulutuskeskus on yksi maan kuudesta ammatillisesta erityisoppilaitoksesta. Anna Tapion koulu puolestaan on sisäoppilaitos, jossa suoritetaan kolmen yläastevuoden aikana myös vuosi ammatillisia opintoja.

Aitoon kouluhistoria alkaa vuodesta 1894, kun kyläläisten perustama ja ylläpitämä kansakoulu aloitti toimintansa. Kansakoulu otettiin kunnalliseksi kouluksi vasta yhdeksän vuotta myöhemmin.

Kansakoulussa opiskeltiin neljä vuotta lukemisen ja laskemisen kaltaisia perustaitoja. Mikäli halusi päästä opinnoissaan pidemmälle, piti jatkaa kaupunkiin oppikouluun. Sata vuotta sitten niistä lähimmät sijaitsivat luopioislaisittain mahdottomien kulkuyhteyksien päässä Tampereella ja Hämeenlinnassa.

Vähävaraisilla maaseudun asukkailla ei ollut varaa lähettää lapsiaan kaupunkiin kouluun. Niinpä kylän edistykselliset isännät osoittivat sivistystahtoa ja perustivat Aitooseen yhteiskoulun jo vuonna 1917. Kannatusyhdistyksen ylläpitämä koulu aloitti aiemmin kuin yhteiskoulu saatiin esimerkiksi Kangasalle, Valkeakoskelle, Orivedelle, Lammille tai Pälkäneelle.

Yhteiskoulussa opiskeltiin viisi vuotta. Akateemiselle uralle hakeutuneet jatkoivat sen jälkeen lukio-opintoihin kaupungin lyseoihin.

 

Aloituslupa keisarilliselta senaatilta

Aitoon yhteiskoulu aloitti Venäjän vallan aikaan, ja lupa koulun perustamiselle haettiin Keisarilliselta Suomen senaatilta. Koulu painiskeli alusta alkaen talousvaikeuksien ja puutteellisten tilojen kanssa. Touon tilan päärakennus oli tarkoitettu väliaikaiseksi opetustilaksi. Koulu ei pystynyt koskaan rakentamaan uusia tiloja, joita pysyvä toimilupa olisi edellyttänyt.

Valtionosuudet romahtivat, kun oppilasmäärä pieneni. Vaikeuksissa ollutta koulua tarjottiin sekä Pälkäneelle että Luopioisiin, mutta molemmat kunnat pitivät yhteiskoulua tarpeettomana. Pälkäneelle yhteiskoulu perustettiin sotien jälkeen; muutama vuosi sen jälkeen kun Aitoon yhteiskoulu oli lopettanut. Luopioinen ei enää saanut yhteiskoulua, mutta yläaste aloitti vuonna 1967, kun kunta ryhtyi tienraivaajaksi peruskoulukokeilussa.

 

Anna Tapio yhdistää kaikkia kouluja

Aitoon yhteiskoulun taloutta kiristi reilu vuokrankorotus 1930-luvun alussa, kun koulukiinteistön omistajaksi tuli Anna Tapio. Hän osti konkurssiin ajautuneen kiinteistön pankilta.

Touon tilan lisäksi monet aitoolaistalot kaatuivat 1930-luvun lamassa, kun puukauppa tyrehtyi. Aitoossa oli kaksi sahaa, joille tilat myivät puuta ja joiden lainoja ne olivat taanneet.

Anna Tapion toi Aitooseen talous- ja puutarhakoulu, joka tunnetaan nykyisin Aitoon koulutuskeskuksena.

Talous- ja puutarhakoulua alettiin pitää yhteiskoululla vuonna 1921, jotta tiloihin saatiin toimintaa myös kesäksi. Anna Tapio riitaantui siitä, mitä koulussa olisi pitänyt opettaa ja päätyi hankkimaan koulun tilat itselleen.

Aitoon yhteiskoulusta tuli Anna Tapion vuokralainen, mutta talous- ja puutarhakoulu jatkoi Knaapin ja Heikkilän tiloilla, kunnes se 1940-luvun alussa osti lamavuosina konkurssiin ajautuneen Haapamäen sahan. Aitoon koulutuskeskus toimii edelleen sahan paikalla Jouttesselän rannalla.

Aitoon yhteiskoulu, Anna Tapion koulu ja Aitoon koulutuskeskus ovat kaikki saaneet alkunsa samasta paikasta Touon tilalta. Anna Tapio liittyy niiden kaikkien historiaan. Yhteiskoulun perustamisvaiheessa keskeinen hahmo oli kansanedustajanakin toiminut August Hyöki. Myös hänen jälkeensä Aitoon koulukylän kehittämistä on auttanut se, että palavasieluisilla koulujen vaalijoilla on ollut toimivat yhteydet Helsingin päättäjiin.

 

Oheisen artikkelin sata vuotta sitten perustetusta Aitoon yhteiskoulusta on koonnut Risto Wallenius. Lähteinään hän on käyttänyt maisteri Hannes Sirolan Aitoon Yhteiskoulun ensimmäistä vuosikertomusta vuosilta 1917–1918 sekä kouluneuvos Aarre Kailanpään Aitoon yhteiskoulun historiikkia vuosilta 1917–1940.

 

Sata vuotta Aitoon yhteiskoulun perustamisesta

Aitoon yhteiskoulun perustaminen todistaa sivistysharrastuksen voimistumista maaseudulla. Vuosi 1917 oli taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikeaa aikaa, mutta Aitoossa aloitti yhteiskoulu, jonka perustamisen Aamulehtikin huomioi.

”Koulu, joka on ajateltu Luopioisten ja sen ympäryskuntien alueen käsittäväksi, päätettiin sijoittaa Aitooseen, ja aloittanee se toimintansa, jos suinkin mahdollista, jo ensi syksynä”, lehti uutisoi maaliskuun alussa.

 

Alkuinnostus oli kova

Hämeen talonpoikakin huomasi koulujen merkityksen tietojen jakajana ja kansan kasvattajana. Lapsilleen hän tahtoi antaa enemmän sivistystä kuin kansakoulu saattoi tarjota, mutta kovin hankalaa olisi ollut lähettää heitä kaupunkiin kouluun.

5. helmikuuta 1917 pidetyssä kyläkokouksessa julkilausuttu viisiluokkaisen yhteiskoulun perustamisajatus sai runsaan ja yksimielisen kannatuksen. Koulua pidettiin ajan ja tarpeen vaatimana, ja oli ryhdyttävä toimeen sellaisen aikaansaamiseksi. Valittiin komitea asiaa edelleen ajamaan.

Varsinainen perustava kokous pidettiin 24. helmikuuta, jolloin muodostettiin kannatusyhdistys ja valittiin sille johtokunta, joka keräsi uusia jäseniä kannatusyhdistykseen, hankki luvan koulun alkamiseen ja julisti haettavaksi johtajanviran.

Kouluhuoneiston hankkimista ja kalustamisesta huolta pitämään perustettiin samalla kertaa Aitoon Yhteiskoulun Osakeyhtiö. Sen johtokunnan puheenjohtajaksi ja taloudenhoitajaksi valittiin kauppias J. V. Vigelius ja jäseniksi maanviljelijät K. K. Pätiälä ja A. Vehoniemi.

Osakepääoma oli ensiksi 50 000 markkaa, mutta runsaan osakemerkinnän vuoksi sitä jo kesällä korotettiin. 6. maaliskuuta tehdyllä kauppakirjalla yhtiö osti Osakeyhtiö Touon talon. Toun tilan päärakennuksen oli tarkoitus toimia kouluna kolmen vuoden ajan, kunnes rakennettaisiin lisätilaa tai aivan uusi koulutalo.

Koulun koko historian aikana 1917–1940 uutta koulutaloa ei monista suunnitelmista huolimatta koskaan kuitenkaan rakennettu lähinnä taloudellisista syistä vaikka tarve olisi ollut suuri.

 

Sisällissota katkaisi ensimmäisen lukuvuoden

Tuskin on minkään koulun ensimmäinen toimintavuosi sattunut niin vaiherikkaaseen aikaan kuin Aitoon yhteiskoulun.

Maassa vallitsevan elintarvikepulan vuoksi koulut saivat aloittaa toimintansa vasta syyskuun puolivälissä ja pääkaupungissa lokakuun alussa.

17. syyskuuta ovensa avannut Aitoon yhteiskoulu sai enemmän oppilaita kuin osattiin odottaa tai toivoakaan. Pulpettejakin oli varattu vain 24 oppilaalle, mutta niitä tilattiin lisää kahdeksalle oppilaalle.

Syyslukukausi saatiin työskennellä rauhassa. Edes niin kutsuttu suurlakko ei keskeyttänyt koulutyötä Aitoossa. Yleensä kuuden tunnin mittaiset päivät tehtiin innokkaasti töitä, jotta olisi saatu korvatuksi koulun tavallista myöhäisemmästä alkamisajasta syksyllä johtunut viivästys. Liikarasitusta ei sentään voinut huomata oppilaista. Melkein tavallisen pituinen joululoma oli tervetullut ahkeruuden palkka.

Kevätlukukautta 1918 aloitettaessa näytti jo Suomenmaassa yhä kiihtyvän mieltenkuohunnan tähden arveluttavalta, saisiko koulutyö pitkältikään rauhassa jatkua.

Tukalan jännittyneessä mielentilassa tehtiin työtä tammikuun loppu ja helmikuun alkuviikko, kunnes 4. helmikuuta murhat ja ryöstöt alkoivat jo lähipitäjissä ja oppilaat laskettiin koteihinsa.

Toiveena oli, että rajuilma ilmaa puhdistettuaan pian menisi ohi. Eivät aavistaneet oppilaat eivätkä opettajakaan, että koulutyö jatkuisi vasta kolmen ja puolen kohtalorikkaan kuukauden jälkeen.

 

Opettaja valkoisten rintamalla, koululla punaisten päämaja

Koulun johtaja Hannes Sirola lähti yhdessä Aitoon ja Luopioisten miesten kanssa hevosilla Aitoon Kankahuven rannasta Pälkäneen Sappeen, Pakkalan, Kuhmalahden kirkonkylän kautta Vehkajärvelle. Sieltä noin 60 miehen joukko jatkoi Kuhmoisten ja Korpilahden kautta Jyväskylään, jossa he ilmoittautuivat 6. helmikuuta Suojeluskunnan kirjoihin valkoisten rintamalle menoa varten.

Tampereen ja Valkeakosken punakaartilaiset murtautuivat tyhjilleen jääneelle koululle. Aseita ja syötävää etsiessään he penkoivat ja rikkoivat paikkoja. Erityisen hävitysraivon kohteeksi joutuivat opettajan kasvi- ja eläinkokoelmat. Sisällissodan aikana koulu ehti palvella ensin punaisten päämajana ja sairaalana, sitten valkoisten majoituspaikkana ja sairaalana.

Myrskyn tyynnyttyä saapuivat opettaja ja oppilaat tavallista vakavampina keskeytynyttä koulutyötään jatkamaan kahden viikon ajaksi.

Pian täytti kuitenkin ilo ilman välituntien aikoina. Kovin suuren vahingon ja hallaa oli tuo aika tehnyt koulutyölle ja lyhyiksi ja vajaiksi jäivät myöskin kurssiennätykset.

Ensimmäisen lukuvuoden päätteeksi koululla oli 31 oppilasta. Heistä 22 siirrettiin toiselle luokalle ja yhdeksän sai ehtoja.

 

23 vuoden aikana yhteensä 502 oppilasta

Aitoon yhteiskoulun alasajo alkoi vuonna 1936, kun edellisvuonna kouluun ilmoittautuneiden määrä oli paininut valtionosuusrajan alapuolelle.

Yhteiskouluun otettiin sen historian aikana yhteensä 502 oppilasta. Heistä päästötodistuksen sai 273.

Eniten päästötodistuksen saaneita oppilaita on Luopioisista (155). Seuraavaksi eniten on pälkäneläisiä (42). Koulussa ehti toimia yhteensä 46 opettajaa.

Kouluneuvos Aarre Kailanpään arvio koulun merkityksestä seutukunnalle (Aitoon Yhteiskoulun historiikki 1917-1940):

”Seuratessa Aitoon Yhteiskoulun monessa mielessä vaikeita vaiheita herää kysymys, kannattiko tämän koulun puolesta nähdä niin paljon vaivaa kuin August Hyöki aitoolaisine tukijoineen sekä koulun johtajat ja opettajat näkivät.

Luopioisten ja Pälkäneen ohella Hauhon ja eräiden muiden lähiseudun kuntien oppilaiden vanhemmat ovat saaneet lapsilleen koulunkäyntimahdollisuuden Aitoon Yhteiskoulussa. Erityisen merkittävä hyöty tästä koulusta on ollut koko sen vaikutusalueen alemmille sosiaaliryhmille, koska vähävaraisilla vanhemmilla ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada lapsiaan kaupungin oppikouluun.

Ei ole unohdettava myöskään sitä henkistä ja aineellista kulttuuripääomaa, jota Aitoon Yhteiskoulu opettajineen ja oppilaineen on yli kaksi vuosikymmentä kestäneenä toiminta-aikanaan kartuttanut, vaikka se onkin vaikeammin mitattavissa kuin keskikoulututkintojen lukumäärä.

On siis syytä kiitollisin mielin todeta, että koulun aikaansaamisessa ja toteuttamisessa tehty työ ei ole mennyt hukkaan, vaan se on tuottanut kauniin tuloksen.

Teemme kunniaa kaikille niille, jotka ovat olleet tässä työssä mukana, ja luotamme siihen, että sen työn hedelmät koituvat onneksi ja siunaukseksi monien sukupolvien saatossa.”

 

Ensimmäiset oppilaat vuosina 1917–1918

Luopioisista (22): Irja Ahonen, Jukka Arra, Helmi Haliseva, Toini Heikkilä, Viljo Heikkilä, Kalle Järvinen, Kerttu Kurkijoki, Senja Laurila, Sylvi Laurila, Aino Niittynen, Liisa Ojanen, Tyyne Penttilä, Sylvi Purokoski, Väinö Purokoski, Signe Ranta, Tyyne Rihka, Saimi Rihkanen, Lempi Rulja, Martta Seppälä, Einari Simola, Valter Suomaa ja Siiri Toivonen.

Pälkäneeltä (6): Laura Kahila, Arvo Latinen, Ilmari Räväsmäki, Lauri Räväsmäki, Arvo Salomaa ja Toivo Syrjä.

Muut kunnat (4): Onni Maula, Hauho, Enni Unkila, Kangasala, Esko Viljamaa, Kuhmalahti ja Antti Lehto, Sahalahti.

Oppilaista 14 tuli suurtiloilta. Yhdeksän vanhemmat olivat pikkuliikkeen harjoittajia tai palvelusmiehiä ja viiden vanhemmat virkamiehiä ja vapaiden ammattien harjoittajia. Torppareiden ja maanviljelystyöntekijöiden jälkeläisiä yhteiskoululaisista oli kaksi. Yhden vanhemmat olivat pientilallisia ja yhden työväkeä.

 

Yhteiskoululta avainpaikoille

Sadan vuoden takaisista ensimmäisistä oppilaista muun muassa Viljo Heikkilä, Kalle Järvinen, Ilmari Räväsmäki, Lauri Räväsmäki ja Einari Simola ovat esimerkkejä siitä, miten yhteiskoulu tasoitti maaseudun kasvattien elämäntietä.

Luopioisissa 4.1.1904 syntynyt Viljo Heikkilä oli Haltian Heikkilän poikia. Hän palveli viime sodissa (1939-1945) lääkintäupseerina ja vapautui palveluksesta lääkintämajurina. Hän toimi puolustusvoimien Tilkan sotilassairaalan ylilääkärinä lähes kuolemaansa 1971 asti.

Aitoossa 17.9.1905 syntynyt Kalle Järvinen hakeutui sotilasuralle. Kadettikurssinsa priimus palveli talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa talous- ja huoltopäällikkönä. Järvinen erosi puolustuslaitoksen palveluksesta 1945 everstiluutnantin arvossa. Hänet on palkittu lukuisilla kunniamerkeillä ansioistaan sodan aikana. Kadetti Markus Lahti totesi Maanpuolustuskorkeakoulun Pro gradu- tutkielmassa, että Järvinen johti huoltoa erittäin ammattitaitoisesti, ennakoiden ja tehokkaasti. Hän oli ennen kaikkea divisioonan huollon taktillinen johtaja, mutta osallistui myös erittäin aktiivisesti huollon teknilliseen johtamiseen. Sotilasuran jälkeen muun muassa autojen maahantuojana toiminut Järvinen kuoli Helsingissä 4.7.1965.

Einari Simola syntyi 22.8.1903 Luopioisissa. Hän oli lahjakas nuorukainen, jota Hyökin perhe avusti ja koulutti. Matematiikan opettajana Pälkäneen yhteiskoulussa vuosina 1950–1969 toiminut FM Simola oli pidetty opettaja. Aitoon yhteiskoulussa opiskellessaan Einari Simola osallistui vuoden 1919 kesälomallaan Aunuksen sotaretkelle.

Ilmari ja Lauri Räväsmäki olivat veljekset, jotka syntyivät Pälkäneen Oksalassa 18.11.1902 ja 6.8.1904. Lauri toimi Oksalan isäntänä.

 

 

Koulun johtajat

Koulun ensimmäisenä johtajana toimi filosofian maisteri Hannes Sirola vuosina 1917–1920 opettaen alussa kaikkia aineita. Sirola oli 22-vuotiaana ottanut voimisteluhopeaa vuoden 1912 Tukholman olympialaisista. Hän oli luopioislaista syntyperää, lukkari Joonas Sirenin pojanpoika. Rouva Helmi Sirola opetti tyttöjen voimistelua vuosina 1918–1920.

Hannes Sirolan jälkeen johtajaksi tuli Kuhmalahden kirkkoherran poikana syntynyt filosofian kandidaatti Eino Kärki, joka opetti samoja opetusaineita kuin edeltäjänsä. Kärki toimi johtajana vuosina 1920–1922. Hän julkaisi Suomen ensimmäisen värikuvakasvion. Eino Kärki oli syvästi isänmaallinen. Heimoaate oli hänelle sydämen asia. Hän omisti mittavat kasvikokoelmat. Tiedemiestasoisuudestaan huolimatta hän oli erinomainen opettaja, joka kuljetti oppilaitaan retkillä ja saavutti heidän suosionsa.

Valve. A. Päivärinta toimi koulun johtajana vuodet 1922–1924. Hän oli työhön tullessaan ylioppilas eikä hänellä ollut varsinaista opettajan koulutusta. Historiassa cum laude -arvosanan suorittanut Päivärinta oli saanut erivapauden kansakoulunopettajaksi. Vuonna 1926 hän jatkoi opintojaan ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon. Päivärinta opetti etupäässä ruotsia ja historiaa.

Vuonna 1924 koulun viimeiseksi johtajaksi valittiin filosofian maisteri Matti Vilska. Hän toimi koulun johtajana vuoteen 1940 saakka. Kouluneuvos Aarre Kailanpään mukaan Vilska oli kiireestä kantapäähän tiedemies, jonka työskentelyyn hyvin soveltui rauhallinen maaseutu. Hän suoritti Aitoossa filosofian lisensiaatin tutkinnon ja samana vuonna 1937 väitteli tohtoriksi kansanopistoaatteen kehityksestä Suomessa 1868–1892. Hän toimi myös historioitsijana.

Koulun pitkäaikaisin opettaja oli Aura Sievänen. Hän toimi opetti vuosina 1919–1940 muun muassa suomen kieltä, maantiedettä, uskontoa ja terveysoppia. Olemukseltaan valoisa ja rauhallinen opettaja vaikutti vahvasti koulun sisäiseen henkeen ja ehkä parhaiten edusti oppilaitosta ulospäin. Hän piti oppilaistaan hyvää opettaja kokosi heitä kotiinsakin.

 

Aitoon yhteiskoulun ensimmäinen kouluneuvosto

V. I. Ojanen, kansakoulunopettaja, puheenjohtaja

V. Maula, maanviljelijä

J. V. Vigelius, kauppias

K. Penttilä, maanviljelijä

K. Atlin, rakennusmestari

 

Aitoon yhteiskoulun ensimmäinen johtokunta

V. I. Ojanen, kansakoulunopettaja, puheenjohtaja

Hilja Memsen, everstinrouva

Aug. Hyöki, maanviljelijä, kansanedustaja

V. Maula, maanviljelijä

Aug. Vehoniemi, maanviljelijä

K. Räväsmäki, maanviljelijä

Kaikki edellä mainitut henkilöt ovat merkittävästi vaikuttaneet Aitoon yhteiskoulun syntyyn, kehitykseen ja ylläpitoon koulun olemassaolon historiassa. Toiset pitemmän ja toiset lyhemmän ajan. Erityisesti maanviljelijä ja Kokoomuksen kansanedustaja August Hyöki teki paljon töitä koulun menestyksen hyväksi.

Hän toimi koulun luottamushenkilönä käytännössä koko sen olemassaolon ajan. Voi sanoa, että koko Aitoo on tukenut koulua. Myös Luopioisten kunnan tuki on ollut merkittävää vuosien saatossa.

 

Ensimmäisen lukuvuoden maksut

Lukukausi- ja sisäänkirjoitusmaksuina kannettiin syyslukukaudella 1610 markkaa ja kevätlukukautena 1360 markkaa. Kalliista ajasta huolimatta on lukukausimaksu ollut vain 50 markkaa ja sisäänkirjoitusmaksu 10 markkaa. Vapaaoppilaita oli syys- ja kevätlukukaudella kolme.

 

Ensimmäisen lukuvuoden poissaolot

Oppilaiden terveydentila oli erinomainen ja koko lukuvuoden aikana oli vain kaksi oppilasta tilapäisen sairauden tähden päivän poissa koulusta, yhteensä 10 tuntia.

 

Ensimmäisen lukuvuoden työaika

Päivittäinen työaika oli kello 8–11 ja 13–15.

30 viikkotunnista viisi oli matematiikkaa ja suomen kieltä, neljä ruotsia, kolme maantiedettä, luonnonhistoriaa ja voimistelua. Laulua, kaunokirjoitusta ja uskontoa opiskeltiin kaksi tuntua viikossa ja piirustusta yksi.

Syyslukukausi alkoi 17. syyskuuta ja loppui 18. joulukuuta 1917. Lupaa eli lomaa oli 1. lokakuuta, 12. marraskuuta ja 3. joulukuuta.

14. tammikuuta alkanut kevätlukukausi keskeytyi 4. helmikuuta sisällissodan takia, mutta alkoi uudestaan 21. toukokuuta ja loppui 1. kesäkuuta.