Oletko pannut merkille, kuinka joululauluissa koko ajan tuodaan tai viedään jotain? Sinällään ymmärrettävää ainakin joulupukin ja tonttujen tapauksessa. Heidän tehtäviinsä kuitenkin kuuluu kaikenlaisten lahjojen kuljettaminen paikasta toiseen.
Kiinnostavampaa onkin, kuinka myös hengellisissä joululauluissa toistuu rahtiliikenteen korostaminen. Joulun rauhaa tuodaan koteihin, valoa tuodaan maailman pimeyteen ja lahjoja viedään seimen ääreen: ”Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin, Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa.”
”Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat. Autuuden ja anteeks’annon, kaikki taivaan tavarat.”
”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”
Kyse ei ole vain kauniista kielikuvista. Jumalan maailmassa armo on jotain, jota ei voi huudella kaukaa. Armo ja anteeksianto täytyy tuoda perille asti. Joulun ilosanoma ei kerro Jumalasta, joka hurskaasti toivottelee lämpimiä ajatuksia. Joulu ei kerro myöskään Jumalasta, joka laittaa vain sanansaattajat julistamaan armoa ja rauhaa. Joulussa on kyse maailmaan syntyneestä Jumalasta, joka ihmisenä ihmisten keskellä aloitti työn maailman pelastamiseksi ja armahtamiseksi.
Jumala on tuonut armon perille asti. Sinä et ole vain joulun sanoman kuulija. Jeesuksen ansiosta saat olla sen vastaanottaja. Seimen yllä tuikkii ristin muotoinen tähti, joka loistaa valoa sydämen pimeimpiä sopukoita myöten.
Marko Sagulin
Seurakuntapastori, Kangasalan seurakunta
