Joulusta arkeen

Joulunaika jatkuu loppiaiseen saakka. Käytännössä joulu päättyy useimmilla jo aiemmin. Tapaninpäivän jälkeen tuntuu jo ihan hyvältä palata kotiaskareisiin ja syödä leipää ja suolakurkkua herkkujen jälkeen. Ainainen joulu ei toimisi.

Silti tarvitsemme joulua. Niin kuin tarvitsemme muutakin virkistystä ja viivähtämistä pitkin vuotta. Oikeastaan joka viikko. Sielu tarvitsee pyhää ja ruumis tarvitsee lepoa. Mieli tarvitsee rauhansa, usko kristittyjen yhteyttä.

Mitä kiihkeämpi on yhteiskunnan vauhti, sitä enemmän me tarvitsemme pyhiä ja pyhää. Kysymys ei ole niinkään vapaa-ajan määrästä eikä siitä, milloin pystyy pitämään oman lepopäivänsä, vaan siitä, mitä sillä teemme. Jos ei ole työssä, silloin tilanne on toisenlainen. Mutta pyhän merkitys arjen vastapainona ei silti katoa.

 

Kirjoitan tätä uudenvuoden aattona. Uuden vuoden alkaminen tuo mieleen isoja asioita, vakaviakin. Olemme kertailleet kulunutta vuotta: Millainen se oli? Ja mietimme: Millainen vuosi tästä uudesta mahtaa tulla? Toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta, mutta sisimpiä ajatuksiamme ja huoliamme emme jaa kovin monen kanssa.

Uudenvuodenpäivän ja loppiaisen tekstit kertovat siitä, mitä joulun sanoma merkitsee arjessa. Kaiken epävarmuuden keskellä aloitamme uutta vuotta Jeesuksen nimessä. Nimi Jeesus tarkoittaa, ”Herra pelastaa”. Se nimi on kaikkea muuta korkeampi ja voimakkaampi.

Jeesus on tämän maailman valtiaiden yläpuolella. Hän on pimeyden voimia suurempi. Hän on meidän toiveiden ja huolienkin yläpuolella, vaikka siihenkin on joskus vaikea uskoa.

Janne Vesto on Luopioisten pappi.

Hän on valo, joka loistaa pimeydessä. Rauhattoman maailman pimeydessä, sairauden keskellä, syyllisyyden pimeydessä, kuoleman laaksoissa. Kaikkialla hän on valonamme ja kanssamme.

Yhä edelleen Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. En sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. (Joh. 14:27)

Yhä edelleen on voimassa Jumalan lupaus: ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan”. (Jes. 46:4)

Hyvää loppiaista ja siunausta alkaneeseen vuoteen!

Janne Vesto

Luopioisten pappi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?