Tapaninpäivä on hyvä yhteislaulupäivä

Väki läheltä ja kaukaa lauloi tapaninpäivänä yhdessä Sappeen koululla. Kuva: Helvi Jousmäki

Laulu raikui, kiersi ja jylisi. Sappeen koulun ikkunoiden taakse nousi sininen hämärä, ja kansalaisopiston jouluaskartelukurssilla tehdyt paperipussitähdet kahisivat ikkunoissa. Oli punaiset pöytäliinat ja pöytäkoristeet sommiteltu hopealameesta ja koulun tontilta kaadettujen puiden pikkuoksista. Oli myös muutama muhkea miesääni, joiden peesissä jopa viitosen laulaja rohkaistui heläyttelemään. Tuomaan laulujen siirto tapaninpäivään oli ilmeisen oikea valinta Sappeen ja Ohvenon kyläyhdistyksen hallitukselta.

Sappeen koululla vietettiin aluksi hiljainen hetki Tuomaan laulujen pitkäaikaisen säestäjän Pekka Kyröjärven muistoksi. Kun Tuomaan lauluja alettiin laulaa kymmenisen vuotta sitten, istahti pianotuolille Pekka Kyröjärvi. Viulua soitti hänen tyttärensä Ulla Terva ja talvisen iltapäivän kohokohta oli joka kerta viimeiseksi laulettu Enkeli taivaan, jonka Pekka Kyröjärvi säesti harmonilla. Miten hyvin se sopikaan vanhan koulun tunnelmaan!

Pikkuhiljaa isä-Pekan voimat vähenivät, mutta perheestä löytyi jatkaja, kun tytär, Päivi Kyröjärvi, tuli pääkaupunkiseudulta maalle joulun viettoon ja pianistiksi. Ulla jatkoi viulistina ja juontajana kertoen joululaulujen taustoista ja yllyttäen yleisöä muistelemaan. Viime vuonna mukaan liittyi Kangasalta Kyröjärven kolmas tytär, Riitta Arola, joka isänsä tapaan on luokanopettaja ja, joka alkoi juontaa yhteislaulutilaisuudet.

Tutut laulut ja pari uutta

Riitta muisteli tovin isäänsä todeten, ettei Maa on niin kaunis -laulun sanat ”miespolvet vaipuvat unholaan” pidä paikkaansa, ja Kai Krohn totesikin, että käännös on väärä. Pekka Kyröjärvi oli hyvinkääläinen opettaja, joka perheineen hankki 1960-luvulla kesämökin Sappeesta. Kun eläkepäivät koittivat, asettui Pekka puolisonsa Leilan kanssa Tervan pellon kumpareelle rakennettuun taloon, Ulla-tyttären lähelle.

– Musiikkiperinne jatkuu niin lastemme kuin lastenlastemmekin elämässä, iloitsi Riitta ja kuulijan sydän sykähti: Sappeen joululaulut turvattu sukupolvesta toiseen.

Joulumuori ojensi taiteilijakukat sisaruksille Riitta Arola (vas.), Ulla Terva ja Päivi Kyröjärvi. Kuva: Helvi Jousmäki

Tänä vuonna tyttäret olivat tehneet iltapäivämatinealle valmiin käsikirjoituksen, jonka vankkana runkona olivat vanhat tutut joululaulut, mutta Ulla oli monistanut mukaan myös muutaman uudemman laulun. Innolla laulajat tapailivat lauluja Tulkoon joulu ja Sydämeni joulun teen. Ja lauluryhtiä kohennettiin Riitan opastamana.

– Noustaan ylös ja ojennetaan kädet oikein korkealle! Ja sitten vielä vähän ravistellaan.

Vuoden paras jouluajan tilaisuus

Tapaninpäivä on perinteisesti ollut kyläilypäivä, joten ilmeisesti oli luontevaa lähteä koululle laulamaan joululauluja.

– 30 kahvikuppia katoin ja nyt haen lisää ja sitten on monta, jotka eivät ota mitään, summasi Anniina Heinonen, joka järjesteli kahvitarjoilua Hellevi Salosen kanssa.

– Ennen joulua on niin paljon kaikenlaista muuta, työtä ja jouluvalmisteluja. Tämä on ehdottomasti parempi päivä, tuumasi Helsingistä saapunut Essi Koskenvesa.

Riitta Arolan laululistan jälkeen oli yleisötoiveiden vuoro. Risto Kaarne ehti ensimmäiseksi toivomaan Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa, ja Olavi Eskolan jokavuotisen toiveen, Oi, jouluyö, komea tulkinta olisi saanut Jussi Björlingin myhäilemään suopeasti. Iltapäivän päätti Enkeli taivaan. Eikä yksikään silmäkulma jäänyt kuivaksi.

– Tämä on ollut ehdottomasti tämän vuoden paras jouluajan tilaisuus. Tunnelma on niin uskomaton, huokaisi Helvi Jousmäki.

Päivi Heinonen

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?