Kävin eilen Pälkäneen Syrjänharjussa hiihtämässä ja huomasin ampumaradan jälkeen ladun molemmin puolin ratsukon jäljet. Onhan ratsastus hieno laji, mutta onko pakko ohjastaa hevonen ladun viereen? Erityisen paha tilanne oli noin neljän kilometrin jälkeen käännyttyäni paluuladulle hakkuuaukion jälkeen tulevan mäen kohdalla.
Mäessä nopeus nousee helposti arviolta 30 kilometriin tunnissa ja sen jyrkimmällä kohdalla ladusta ei ollut tietoakaan – vaan erittäin koppuraista ratsukon sotkemaa jäätynyttä lunta, jossa ei enää voi suksiaan hallita kun nopeutta on yli 25 km/h. Oli pakko istahtaa persuuksilleen, jottei syöksy päin puuta ja seivästä itseään johonkin oksantynkään.
Miten on mahdollista että kukaan ratsastaja jättää tuollaisessa mäessä ladun täysin sotketuksi ja vaaralliseksi hiihtäjille? Jos hevosta ei pysty ohjastamaan ladun vierelle on syytä kiertää latureitit kaukaa.
Hevosten kanssa oli liikuttu lämpimällä ilmalla, kun lumi oli pehmeää ja kaviot upposivat syvälle. Nyt ne olivat jäätyneet niin, että lasku oli todella vaarallinen. Jo pelkästään ladun reunalla kulkeneiden hevosten ladulle levittämät lumipaakut olivat hankalia.
Kuntohiihtäjä
