Tunteet elävät termeissä

Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlittiin viime vuoden ajan iloisesti. Juhlavuoden aikana ei mielellään muisteltu itsenäistymisen kipeitä ja vaikeita vaiheita.

Suomi oli itsenäistyessään vahvasti kahtiajakautunut, ja itsenäistymistä seurasi katkeruutta lisännyt sisällissota. Sata vuotta sitten käytyä sotaa muistellaan tänä vuonna monesta eri kuvakulmasta.

Sydän-Hämeen tienoille sota jätti syvemmät jäljet kuin rauhallisemmille seuduille. Tapahtumat koettelivat täkäläisiä kyliä raskaasti, koska rintamalinja muodostui Tampereen pohjoispuolelle. Kohta taistelujen alettua tykkien kumu kuului jokseenkin jokaiseen pihapiiriin.

Sydän-Häme oli sodan alkaessa punaisten hallussa, ja seudulta haettiin väkisin miehiä rintamalle sekä ruokaa ja tarvikkeita joukoille. Kevättalvella taistelut vyöryivät seudun poikki. 18.–21. maaliskuuta taisteltiin Pohjassa ja 26.3. Vehkajärvellä. Huhtikuun lopussa Lempäälän suunnasta kohti Lahtea pyrkineet punaisten joukot murtautuivat Laitikkalassa valkoisten linjojen läpi.

 

Sisällissodan nimi nousi jälleen kerran keskustelunaiheeksi heti tasavallan presidentin uuden vuoden puheen jälkeen. Sotaa kutsutaan monella nimellä, koska sanavalinnoillaan edeltävät sukupolvet ovat osanneet kuvata, mitä mieltä tapahtumista olivat.

Vihaa lietsottiin jo ennen sotaa puhumalla ja kirjoittamalla avoimesti lahtareista ja punikeista. Nykyihmisen on vaikea tavoittaa tällaisiin sanoihin liittyviä latauksia, ja siksi on turvallisinta puhua sisällissodasta. Sydän-Hämeessä sisällissotaa kutsuttiin myös kapinaksi, kuten Sahalahden sadan vuoden takaisista kirjoittava Raine Raitio tässä lehdessä toteaa.

Kapinakaan ei ole yksiselitteinen sana, sillä maata omistanut parempiosainen kansa kapinoi Venäjän valtaa vastaan, vähäosaiset olivat kiinnostuneempia omasta toimeentulosta kuin valtiollisesta itsenäisyydestä. He nousivat epäkohtia oikaistakseen kartanonherroja, suurtilallisia ja kaupungeissa myös tehtaanomistajia vastaan. Aatteen paloa lisäsi Venäjän vallankumous.

Sydän-Hämeen liepeillä käytiin vuoden 1917 aikana joitain sotaan johtaneita selkkauksia. Muun muassa Rautajärven kartanoilla oltiin vähällä ajautua samanlaiseen konfliktiin kuin Lammin Mommilan kartanossa. Siellä marraskuussa 1917 aseita etsineet venäläissotilaat joutuivat taisteluun Lahden suojeluskunnan kanssa ja surmasivat maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin. Mommilan ja Jokioisten kartanot omistanut Kordelin oli Suomen suurin yksityinen maanomistaja ja yksi maan rikkaimmista miehistä. Miehen nimi jäi elämään tieteitä, kirjallisuutta, taiteita ja kansanvalistusta tukevassa säätiössä.

 

Sisällissota jätti Sydän-Hämeeseen syvemmät jäljet kuin sellaisiin paikkakuntiin, joita katastrofi ei koetellut yhtä ankarasti. Voimakkaita tunteita herättäneestä ajasta on täällä puhuttu erilaisin termein kuin kauheuksilta välttyneillä paikkakunnilla.

Monen kohdalla kauheudet vasta alkoivat sen jälkeen, kun taistelut olivat vyöryneet Sydän-Hämeen poikki. Kehnosti johdettu ja riitaisa punakaarti ei menestynyt sodassa. Valkoisten johto petti kotirintamalla ja sodan jälkeen. Tavallisille työläisille jaettiin mielivaltaisia tuomioita, ja kiväärin piippua joutui katselemaan moni syytön.

Punaisten vallan aikana oli vangittu talollisia hatarin perustein, mutta valkoiset menivät kostonhimossaan paljon pidemmälle. Suomi hankki kyseenalaista kunniaa ottamalla käyttöön keskitysleirit, joihin suljettiin rintamalla taistelleiden punaisten lisäksi myös kymmeniä tuhansia tavallisia työläisiä. Teloituksissa ja leireillä kuoli yli kaksi kertaa enemmän suomalaisia kuin rintamalla. Sydän-Hämeestä päädyttiin usein Tammisaareen, jossa lähes kolmasosa vangeista kuoli nälkään ja tauteihin.

 

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>