Lukijan runo
Lumiukko ikkunan takaa
katsoi hetkisen.
Aamulla vain lumikasa
oli pikkuinen.
Siitä tekijän, katsojan
on muistot nyt vain,
kuin askeleet kulkijain
ovat polullaan.
Sama maa tämä allamme,
eläjät vaihtuu;
jäljet jälkeensä jättäen,
kunnes ne haihtuu.
Jälkiä kuinka runsaasti
olisikaan nyt,
jos ne näkyviin tulisi,
hetket eletyt.
Täällä elämme, kuljemme,
kohtaamme jälleen..
Rasiaa elonmuistojen
täytämme tälleen.
Käsi kädessä kuljemme
hetkisen vain.
Onnenhetkiä poimimme.
Niitä talteen sain,
Siinä kimmeltää väreinä
helmet kyynelten,
rakkaus sydämen aarteina
kanssa läheisten.
Mitä tää vaihtunut vuosi
nyt mukanaan tuo?
On lahjaa, armoaan kaikki,
mitä Herra suo.
Hänen tiedossaan päivämme
hetkien syvyys.
On tarjolla jokaiselle
Herramme hyvyys.
(Jer.29:11-13)
Irmeli Weck
