Vuosi 1918: Sisällissota vaati enemmän uhreja kuin talvisota

Lakot kasvattivat vihaa sisällissodan alla

Työväenliike sai kannatusta vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Kuva vuoden 1906 vappujuhlasta Luopioisten kirkonkylässä. Edessä Kalle Nieminen (pää näkyvissä). Takana keskellä pitkä Edward Heikkilä. Kuva: Luopioisten historian aineistopankki (aineistopankki.wordpress.com).

Tammikuun lopussa tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen sisällissodan alkamisesta. Vajaat neljä kuukautta kestäneessä sodassa vastakkain olivat venäläisten tukemat punaiset sekä saksalaisten tukemat valkoiset. Punaisten riveissä taistelivat omia oikeuksiaan ajaneet köyhät ja maattomat, valkoisten puolella sotivat parempiosaiset.

Valkoisten voittoon päättynyt sota vaati enemmän suomalaisuhreja kuin 21 vuotta myöhemmin käyty talvisota. Sisällissodan uhreista suuri osa kuoli teloituksissa ja vankileireillä tauteihin ja nälkään. Varsinaisissa sotatoimissa kaatui vajaat 10 000 suomalaista sekä yhteensä puolitoista tuhatta saksalaista ja venäläistä.

Sydän-Häme ja muu eteläinen Suomi kuului punaisten hallitsemaan alueeseen, kun taistelut alkoivat 27. tammikuuta. Sota ei syttynyt tyhjästä ja yllättäen, vaan edellisvuoden joulukuussa itsenäistyt maa oli vahvasti jakautunut. Molempien osapuolten omat lehdet vielä syvensivät toista osapuolta kohtaan tunnettua epäluuloa.

Euroopassa riehunut maailmansota pahensi elintarvikepulaa ja Venäjän vallankumous sai suomalaistyöläisetkin vaatimaan oikeuksiaan. Maata kiertäneet agitaattorit kannustivat köyhälistöä liittymään työväenyhdistyksiin ja ryhtymään lakkoihin.

Hämäläisissä maalaispitäjissä eripuraa nostatti ennen kaikkea maanomistus. Kartanoiden ja suurtilojen torpparit ja muut alustalaiset eivät omistaneet maitaan. He alkoivat vaatia kevennystä raskaisiin päivätöihinsä ja muihin velvoitteisiinsa.

 

Lakot syvensivät ristiriitoja

Oman asiansa puolesta taistelemaan lähteneet olivat täynnä intoa ja aatteen paloa. Monet kävivät kuvauttamassa itseään ensi kertaa käsissään pitämänsä aseen kanssa. Aitoosta vuodelta 1918 peräisin oleva kuva on Luopioisten historian aineistopankista (aineistopankki.wordpress.com).

Suomi oli jäänyt ilman poliisivoimia maaliskuussa 1917, kun Venäjällä tapahtui ensimmäinen vallankumous, jossa keisari kukistettiin. Turvaksi alettiin koota järjestyskaarteja, joista muodostuivat myöhemmin keskenään taistelevat valkoiset ja punaiset joukot.

Sydän-Hämeessä sotaa edelsivät kevään 1917 maatalouslakot. Esimerkiksi Luopioisissa oli useita suurtiloja, joiden työväki vaati kahdeksantuntista työpäivää, parempia palkkoja ja tinkityön lopettamista.

Kun Rautajärven ja Kantolan kartanoiden työväki ryhtyi toukokuun alussa lakkoon, isännät palkkasivat eri puolelta pitäjää koottuja rikkureita, pääosin talojen poikia ja tyttäriä, toukotöihin ja ruokkimaan monisatapäistä karjaa.

Toukokuun puolivälissä Rautajärvellä Kantolan kartanossa mieltään osoittaneiden lakkolaisten ja rikkureiden välille syntyi käsirysyjä. Paikalle hälytetty nimismies rauhoitti tilanteen ilmaan ampumalla. Mielenosoittajat tekivät kartanoon johtavalle vaahterakujalle yli sata metriä pitkän kujan, jonka läpi poistuneita rikkureita tönittiin, pilkattiin ja syljeskeltiin. Samankaltainen näytelmä koettiin myös Rautajärven kartanolla.

Maaherra saapui sovittelemaan lakkoa, ja isännät myöntyivät ”yleisen rauhan nimessä ja vakavan elintarvikehädän edessä” lakkolaisten vaatimuksiin.

Lakot syvensivät epäluuloja, ja syksyllä Aitooseen perustettiin suojeluskuntaa edeltänyt järjestyskunnan paikallisosasto. Siihen liittyneet parikymmentä miestä harjoittelivat heinäseipäiden kanssa, kun aseita ei ollut. Niitä varten ryhdyttiin keräämään varoja, mutta lopulta punaisten tiesulkujen ohi salakuljetetut aseet luovutettiin pohjoiseen matkanneille Hämeenlinnan suojeluskuntalaisille.

Punaisten asema oli seudulla vahvempi. Kun työväestö perusti Luopioisiin oman järjestyskaartinsa, siihen kuului alkuvaiheessa 125 miestä.

Vastaavaan tapaan myös muissa pitäjissä väki jakautui puna- ja valkokaarteihin. Alkuun pääosa oli vapaaehtoisia, mutta sodan sytyttyä punakaarti teki alueellaan pakko-ottoja ja suojeluskunta vahvistui kutsuntojen kautta.

 

Vuoden 1918 näyttelyitä, seminaari ja kirja

Oman asiansa puolesta taistelemaan lähteneet olivat täynnä intoa ja aatteen paloa. Monet kävivät kuvauttamassa itseään ensi kertaa käsissään pitämänsä aseen kanssa. Aitoosta vuodelta 1918 peräisin oleva kuva on Luopioisten historian aineistopankista (aineistopankki.wordpress.com).

Sisällissodan paikallisia tapahtumia käsitellään Sydän-Hämeen monesta kuvakulmasta talven ja kevään aikana. Aihe on myös muuten esillä. Kangasalan Kuohussa järjestetään lauantaina 27.1. kello 11–14.30 luento- ja keskustelutilaisuus, jossa käsitellään tasan sata vuotta aiemmin syttynyttä sotaa. Puhujiksi saapuvat Tarmo Kunnas, Leena Eräsaari ja Yrjö Varpio. He käsittelevät muun muassa sisällissodan historiakirjoitusta, naisia sodassa ja poliittisen katastrofin mahdollisuuksia nyky-Euroopassa.

Sydän-Hämeen sukututkijat puolestaan kokoavat Luopioisten Mikkolan Navetalle helmikuussa avattavaa näyttelyä, jossa on esillä luopioislaista esineistöä, kuvia ja muuta sisällissotaan liittyvää materiaalia.

Myös sahalahtelainen Kari Elkelä kerää sisällissodasta näyttelyä kesäksi. Sitä varten koottavasta aineistosta on tarkoitus julkaista myös kirja. Kirjeitä, postikortteja, valokuvia, jäsenkirjoja, lehtolehtisiä, pöytäkirjoja, kuitteja, lippuja, käsivarsinauhoja ja muuta materiaalia sodan molemmilta osapuolilta sekä sen jälkeisiltä suojeluskunta- ja työväenjärjestöiltä etsivän Elkelän tavoittaa numerosta 0400 406 822 ja osoitteesta karielk@sci.fi.

Työväenliike sai kannatusta vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Kuvassa vappujuhlat Luopioisten kirkonkylässä 1907, Luopioisten T.Y. liput 1907. Kuva: Luopioisten historian aineistopankki (aineistopankki.wordpress.com).

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>